Ville kylässä!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Koska Lontooseen lentäminen oli yli 200€ edullisempaa kuin Birminghamiin lentäminen, Ville otti lennot Lontooseen ja megabussin Lontoosta Birminghamiin. Vihdoin keskiviikkona Ville saapui Hill Streetin pysäkille, jossa olin häntä vastassa. Ensimmäisenä iltana kävimme vain Tescossa ja lähinnä keskityimme toistemme seuraan. Olin ostanut Villelle muutaman oluen jota Suomesta ei saa, joten hän maisteli niitä ja laitoimme ruokaa.

Torstaina satoi vettä ja oli kylmä. Lähdimme  kaupungille ja kävimme katsomassa kirjaston näköalatasannetta. Vettä satoi kasvoja vasten, joten emme viettäneet siellä kovin paljon aikaa. Kävimme päärautatieasemalla ja kuljimme Bullring-ostoskeskukseen. Sateinen sää ei nostattanut kummankaan mielialaa. Kävimme nopeasti pyörähtämässä Primarkissa, mutta kastuneita päälysvaatteita ei jaksanut ottaa sovittamisen vuoksi pois päältä, joten lähdimme kahville. Mustan kahvin ottaminen täällä on vähän arpapeliä, ja koska Ville juo kahvinsa mustana, oli kahviloissa käyminen aina hieman jännittävää. Menimme Second Cup -ketjukahvilaan ja ainakin heidän kahvinsa oli hyvää. Kahvin jälkeen ostimme elokuvaliput seuraavan päivän Deadpool näytökseen ja menimme Tescon kautta kotiin.

Perjantaina oli hieno sää. Kirjasto oli kiinni pääsiäisen vuoksi, joten emme voineet mennä näköalatasanteelle uudestaan. Päätimme kävellä kanaaleja pitkin keskustaan, sillä kanaalit ovat parhaimmillaan hyvässä säässä. Kuljimme hitaasti auringosta nauttien ja pysähdyimme Pitcher&Pianoon terassille. Minä otin valkoviiniä ja Ville lageria.

Nämme myös ensimmäisen kerran veneen liikkumassa kanaalissa! Päivä oli kertakaikkiaan upea, ja oikeastaan meitä harmitti että olimme ostaneet elokuvaliput juuri sille päivälle, kun aurinko paistoi. Päätimme kuitenkin mennä, vaikka liput olivat vain £4,5 henkeä kohden. Ja olihan Deadpool ihan hauska elokuva. Kävimme pyörimässä Chinese Quarterilla elokuvan jälkeen ja päädyimme syömään korealaiseen Topokki-nimiseen ravintolaan.

Minun ruokani oli todella hyvää, mutta Villen kimchi-ramen ei ollut kovin kummoista. Yllä kuva myös Nando'sin ruoista. Villen ilmeistä ei välttämättä huomaa, mutta häntä ei kovasti miellyttänyt se, ettei ruokiin saanut koskea ennen kuvaamista. :-D

Parjantai-iltana yhdellä huoneistoni asukkaalla oli juhlat, johon myös meidät kutsuttiin. Ennen juhlia Ville värjäsi hiukseni suoravärillä siniseksi, mutta väri tarttui paremmin kylppärin seiniin ja lattiaan kuin minun hiuksiini. No jaa! Ilta oli kuitenkin todella hauska. Meitä oli kolme tyttöä ja kolme poikaa, juttelimme ja pelasimme beer bongia, ja myöhemmin illasta lähdimme Broad Streetille. Kävimme syömässä pizzaa ja sen jälkeen menimme johonkin pienehköön karaokepubiin. Pubi oli täynnä hyväntuulisia ihmisiä, joista suurin osa lauloi lähinnä yhtä hyvin kuin kuuro teinipoika laulaisi. Meillä oli silti todella hauskaa, ja yhdessä vaiheessa Country Roadskin rupesi soimaan. Koko pubi lauloi. Puoli neljän aikaan palasimme kotiin.

Vaikka Lauantaiaamuna minä olin ihan pirteä ja Villelläkin vain pieni kohmelo, päätimme pitää "krapulapäivän". Aamiaisen jälkeen otimme vielä kahvit huoneeseen, ja päätin vertailla suklaita. Koska minulla on vain yksi muki, join aamukahvini murokulhosta. Ei tullut yllätyksenä se, että Fazerin suklaa maistui parhaimmalle. Enkä oikeastaan usko että olin edes puolueellinen.

  

Koko lauantain vettä tuli kuin aisaa, aivan uskomaton sade.

Päätimme pyörähtää Poundlandissa ja käydä Sainsburyssä kaupassa, joten kuljimme Birminghamin Katedraalin ohi. Ovet olivat auki, joten kävimme sisällä. Kirkko oli yllättävän hieno ja aika erilainen muihin kirkkoihin verrattuna. Tämä oli oikeastaan vähän saman tyylinen kuin se Bathin kirkko jonka vieressä hostellini oli.

Supermarketista ostimme epäterveellisä ruokaa ja Poundlandista löysin vaahterasiirapin makuista siirappia. Jes! Kotiin palattuamme söimme ja katsoimme elokuvia.

Sunnuntaina suurin osa päivästä oli sateeton. Hitaan aamun jälkeen päätimme lähteä Solihulliin, Birminghamin viereiseen pikkukaupunkiin joka on yksi Britannian vauraimmista kaupungeista. Bussi oli hädintuskin halvempi kuin juna, ja kesti junaan verrattuna kahdeksan kertaa pidempään, mutta päätimme silti ottaa bussin. Halusimme erityisesti kaksikerroksiseen bussiin, joten odotimme pysäkillä hyvän aikaa ennen kuin sellainen saapui. Matka oli hauska ja oli mukava kulkea lähialueiden läpi.

Birminghamin keskustan jälkeen ajoimme alueelle, jossa selkeästi oli suuri muslimi- ja intialaispopulaatio. Kadut olivat täynnä ihmisiä ja kauppojen hedelmäosastot ulottautuivat ulos asti. Jos muuten Birminghamissa oli pääsiäisen johdosta rauhallista, niin tätä kaupunginosaa ei pääsiäinen hiljentänyt. Rivitalojen muuttuessa omakotitaloiksi aloimme saapua hieman varakkaammalle alueelle.

Solihullissa ei oikeastaan ollut mitään kovin ihmeellistä, mutta pikkukaupunkimainen tunnelma ja tudorien aikaiset talot olivat houkutelleet minua paikalle jo hyvän aikaa. Enkä joutunut pettymään! Keskusta-alue oli oikein sympaattinen.

Ainut varjopuoli oli se, että ravintoloita lukuunottamatta lähes kaikki paikat olivat suljettuna. Välillä kaupunki vaikutti ihan autiolta. O'Neill'sin irlantilaistyyppinen ketjupubi oli kuitenkin auki, joten kävimme heidän terassillaan. Ulkona oli kylmä, joten Villen sikarin jälkeen menimme sisälle nauttimaan livemusiikista.

Ennen kotiinpaluuta kävimme vielä Nando's-ketjuravintolassa syömässä. Olin halunnut viedä Villen sinne, sillä he tarjoilevat tulisia kanaruokia, ja kyllähän Ville siitä pitikin. Solihull, niin autiona kuin se olikin, oli oikein kiva paikka.

Maanantaina bussimme Lontooseen lähti puolenpäivän jälkeen. Bussi oli todella täysi, ja joku kanssamatkustaja koki taas oikeudekseen katsoa ohjelmia täppäriltään ilman kuulokkeita. Prkl!! Lontoossa Joel tuli meitä vastaan Victorialle, josta lähdimme suoraan Joelille viemään matkatavaroitamme. Matkalla metrolta asunnolle kastuimme läpikotaisin rankan kuurosateen ansiosta. Koska ei ollut vielä myöhä, lähdimme keskustaan pyörimään. Ensimmäisenä kävimme Big Benillä ja London Eyellä, jossa Joel otti meistä vielä kuvankin. Kävelimme Trafalgar Squaren läpi Piccadillylle ja siitä jälleen Chinatowniin. Ennen kotiinpaluuta kävimme Pret A Mangerissa kahvilla, ja ainakin siellä suodatinkahvi oli kulahtanutta jämäkahvia.

Brightonin Sprinkes Gelaton jälkeen halusin palata sinne vielä uudestaan, ja tiesin että Lontoon Swiss Cottagessa olisi yksi heidän jäätelöbaarinsa. Joel lähti töihin kahdeksi, joten aamukahvin jälkeen suunnistimme Villen kanssa jätskille. Ajattelin, että nyt jos koskaan on se hetki kun annan itselleni luvan tuhlata ihan liikaa jäätelöön, ja niin myös tein. Ville otti mustan kahvin, joka oli hyvää, ja minä otin höyrytettyä maitoa vaniljajäätelöllä. Lisäksi otimme viittä eri jäätelömakua (hups).  Ylimmässä kupissa on sellaisia makuja kuin sininen banaani ja vaaleanpunainen purukumi, alempana mustikoita ja valkosuklaata, ja kameraa lähinnä vesimeloonin ja vihreän omenan makuiset sorbetit. Jokainen jäätelö oli erinomaista, samoin kuin sorbetit. Ville tykkäsi eniten vesimeloonista ja minä ehkä sinisestä banaanista. Hihii!

Koska meillä ei ollut sen kummempia suunnitelmia, ajattelimme kävellä kohti keskustaa niin, että väsyessämme voisimme hypätä metroon. Swiss Cottagen alue oli todella kivan oloinen, ja kävelimmekin lopulta aina Regent's Parkiin asti. Pyörimme puistossa hetken, kunnes alkoi taas sataa. Ajatuksenamme oli käydä myös Hyde Parkissa, mutta kello alkoi olla paljon. Etsimme ruokapaikkaa, mutta emme löytäneet mitään mieluista. Tarkoituksenamme oli mennä Primarkkiin ja sateen yltyessä löysimmekin itsemme vihdoin Oxford Streetille.

Shoppailimme Villelle kaikkea hauskaa reilun tunnin, mutta jalkamme alkoivat olla kävelystä kipeinä ja olimme kastuneet sateessa, joten ehkä miellyttävin Primark-kokemus se ei ollut. Löysimme kuitenkin hurjan paljon kaikkea: saimme £55 hintaan Villelle 6 t-paitaa, 2 kauluspaitaa, farkut, matkalaukun ja vyön. Ei hassumpi!

Palasimme Finsbury Parkiin lopen uupuneina hieman kahdeksan jälkeen, ja hetken levättyämme lähdimme Joelia vastaan Stoke Newingtoniin.

Menimme syömään illallista Franco Manca -pizzeriaan. Minä ja Joel nautimme ruoasta kyllä, mutta sääliksi Ville ei oikein tykännyt omastaan :-( Onneksi lager oli kuitenkin hyvää.

Aikaisin seuraavana aamuna saatoin Villen takaisin Gatwickin lentoasemalle. Itkuhan siinä tuli. Villen lento sujui hyvin ja Helsingissä hän pääsi hyvin junalla keskustaan ja keskustasta taas Kajaaniin. Minä otin Gatwickista bussin takaisin keskustaan ja matka kestikin melkein kaksi tuntia.

Vaikka täällä ollessani valtaosan ajasta on ollut aurinkoista tai muuten hyvä sää, juuri nyt kun Ville oli täällä vain yksi päivä oli täysin sateeton. Mikä tuuri! Meillä oli kuitenkin loppujen lopuksi mukavaa ja olen oikein iloinen että saimme viettää osan lomasta yhdessä ♥

Wilma