Kaveri kylässä

Tekstit saapuvat aikamoisella viiveellä, pahoittelut siitä. Koulussa on vähän kiireempää ja olen muutenkin ollut laiska, heh.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kaverini Emilia saapui torstaina 31.3. Lontoon Gatwickiin, josta hän selvitti tiensä Victorialle. Lähdimme tapaamaan hänen kaveriaan, jonka oli määrä olla meitä vastassa Canada Waterin asemalla.

Empun kaverin nimi oli Lily. Lily asui sellaisessa paikassa, jollaiseen en koskaan ollut kuvitellut jalalla astuvani. Kuvailen paikkaa lyhyesti: 21 hippiä kommuunissa. Maitohappobakteerin turvin söimme ruokaa jota Lily meille tarjosi, vaikka kaikki hygieniaoppituntini kiljuivat takaraivossa "älä hullu!" No jaa :-D Hieman myöhemmin kävelimme asunnon lähellä sijaitsevalle pienelle kukkulalle, josta oli hauskat näkymät Lontoon ylle. Muun muassa Tower Bridge näkyy kuvan keskivaiheilla horisontissa.

Kolmen aikaan lähdimme takaisin kohti keskustaa. Kävimme (taas) katsomassa Big Beniä ja maailmanpyörää, josta kuljimme Trafalgar Squaren läpi Piccadillylle. Matkan varrella poikkesimme pikaisesti Pret A Magnerissa, Emilia osti mehua ja vettä, mutta minun prioriteettinä oli pestä kädet. Yllä turistiselfie ja melkein salaa otettu kuva minusta.

Matkalla Piccadillylle piti tietysti poseerata punaisen puhelinkopin vieressä, kuinkas muutenkaan. Megabussimme Birminghamiin lähti 17:30, joten jouduimme oikeastaan juoksemaan kaikkien nähtävyyksien läpi. Ennen bussia kävimme hakemassa hieman matkaevästä Wasabista. Koko torstaipäivä oli upean aurinkoinen ja juttelun lomassa saimme nauttia auringonlaskusta Megabussin ikkunoiden läpi. Kotiin päästyämme Emppu lahjoi minua Suomituliaisilla: ruisleipää, Mariannea, lakua, salmiakkia, Fazerin sinistä ja lontoonraesuklaata. En ole kova leivänsyöjä, mutta kyllä tuo paahdettu ruisleipä maistuukin hyvältä! Taikuutta!

Perjantaiaamuna nousimme kaikessa rauhassa ja valmistimme englantilaista aamiaista. Päivä oli harmaa ja vettäkin taisi tihuttaa, joten päätimme poiketa Birminghamin museoon ja taidegalleriaan. Vietimme siellä lopulta kaksi tai jopa kolme tuntia. Näyttelyt eivät olleet kovin ihmeellisiä, vaikkakin ihan kivoja.

Museolta suunnistimme Grand Centralille ja sitä pitkin Bullringiin. Lähteissämme Bullringiltä alkoi tulla myöhä, mutta päätimme käväisstä Primarkissa ennen sen sulkemisaikaa. Bullringissä olin estänyt Emiliaa tuhlaamasta £60 lenkkitossuihin ja Primarkin hinnat nähdessään hän oli siitä jokseenkin innoissaan. Emme kuitenkaan kerenneet juuri mitään katsella, kun kello tuli jo kahdeksan ja kauppa suljettiin.

Päätimme ettemme osta ruokaa kotiin, vaan menemme syömään fish&chipsit Shakespeareen. Pubiin päästyämme kello olikin jo yli yhdeksän ja keittiö oltiin juuri suljettu. Otimme kuitenkin Mortimer's Orchad siiderit, josta Emiliakin tykkäsi kovasti. Ruokaa oli kuitenkin saatava, joten siiderien jälkeen suunnistimme kanaaleille, joiden varrelta toivoimme löytävämme jonkin kivan ruokapaikan. Päädyimme läheiseen espanjalaistyyppiseen ravintolaan, jossa otimme tapaksia ja paellaa. Nam!

Perjantaina yritimme päästä kirjaston näköalatasanteelle, mutta ovirikon vuoksi sinne ei pystynyt mennä. Lauantaina meitä sentään lykästi, päivä oli aurinkoinen ja ovetkin toimivat normaalisti.

Birminghamin museon ja taidegallerian rakennus ulkoolta. Olimme päättäneet, että lauantaipäivä pyhitetään Primarkille, ja vietimmekin siellä hyvän aikaa. Löysin itselleni kaksi todella kivaa paitaa ja kaksi mekkoa, kaikki £28 hintaan. Emppu sen sijaan löysi paljon muutakin: ainakin viisi paria kenkiä, kaksi mekkoa, vyön, paidan ja mitä vielä. Koska aurinko ei vielä ollut laskenut, kävelimme kanaalien kautta kotiin. Tarkoituksenamme oli mennä ottamaan fish&chipsit pubiin, mutta kanaalien varrella pysähdyimmekin syömään Jimmy Spices buffettiin. Buffet ei välttämättä ollut ihan arvoisensa, mutta tulipahan kokeiltua. Muuten aika pettymyksellisessä jälkkäripöydässä tarjoiltiin sentään hattaraa! :-D

Kotiin kulkeissamme aurinko alkoi jo laskea, mutta sain kivoja tunnelmakuvia matkalta. Sunnuntaina saatoin Empun yhden aikaan keskustaan, josta hän otti junan lentoasemalle. Painelin takaisin kotiin ja aloin valmistautumaan Edinburghin ja Dublinin matkaan.

Kaiken kaikkiaan meillä Emppu kanssa oli todella hauskaa ja mietimmekin että kaksin matkustaminenkin voisi olla kiva kokemus.
Seuraavana vuorossa oli kuitenkin Edinburgh vaihtariporukan kanssa. Iik!

-Wilma