Bath

Brightonista matka jatkui Bathiin. Junamatkan oli tarkoitus kestää hieman yli kaksi tuntia, mutta viivästymisen vuoksi myöhästyimme jatkoyhteydestä. Pääsin lähtemään Southamptonin asemalta 40 minuuttia odotettua myöhemmin, mutta olin ennen iltapäivä kolmea Bathissa.

Matkalla näkymät olivat upeat. Kukkulat nousivat paikoin hyvinkin korkealle, toisin kuin esimerkiksi Lontoon ja Birminghamin välisillä alueilla. Upeaa!

Bath teki vaikutuksen heti kättelyssä. Jo ennen kuin nousin junasta tiesin että Bathista tulee yksi lempikaupungeistani. Niin idyllinen ja kaunis! Eikä ihme, Bath on nimittäin yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Kaupunki on tunnettu kolmen kuuman lähteen ympärille perustetuista kylpylöistä ja se onkin ollut vauras matkailukohde jo kauan sitten. Asukkaita Bathissa on alle 100 000, eli suuri kaupunki se ei ole.

Kaupungin pienuuden vuoksi kaikki palvelut olivat lähellä ja hostellinikin oli keskusta-alueella. Hostelli oli viihtyisä, mutta yksityisyyttä ei ollut ihan niin paljoa. Huoneet olivat siistit, mutta kylpyhuoneista ei voinut sanoa samaa. Huoneet eivät olleet kylpyhuoneellisia ja suihkukopit olivat nuhruisia ja hieman homeessa. Jos Brightonissa olisi voinut ajatella peseytyvänsä ilman varvastossuja, täällä ei ainakaan voinut. Suihkut toimivat nappia painamalla noin 5 sekunttia, joka oli tukanpesun kannalta hieman haastavaa. Hostelliyö kustansi £13, joten olin ihan tyytyväinen kuitenkin.

Suuntasin ensin katsomaan Bathin luostarikirkkoa. Kirkko oli upea ulkoa ja sisältä. Minut toivotti tervetulleeksi vanha rouva, joka antoi minulle muutaman esitteen ja sanoi että he suosittelevat minua tekemään lahjoituksen, joka opiskelijalta olisi £1. Minulla taisi olla silloin taskussa 75 penniä, jonka rouva kyllä hyväksyi ja pääsin kirkkoon sisälle. Minulla on tapana käydä sytyttämässä muistokynttilä aina kirkossa käydessäni, mutta pakollisen "lahjoituksen" jälkeen kolikottomana en enää voinut sitä tehdä.

Kirkolta matkani jatkui Royal Crescentille. Royal Crescent on 1700-luvun puolivälin jälkeen rakennettu kuunsirpin muotoinen asuinrakennuskokoelma, joka toimii nykypäivänäkin sekä yksityisasuntoina että osittain myös hotellina. Rakennuksen itäisessä päässä on asuntomuseo, joka on mukaelma siitä, millainen koti 1700-luvun loppupuolella varakkaalla asukkaalla olisi voinut olla.

Kävin sisällä jututtamassa palvelutsikillä ollutta naista, ja kysyin, että jos paikkaa vertaa Ermitaasiin tai Brightonin Pavilioniin, kannattaako sisäänpääsystä maksaa £7. Hän sanoi että ehdottomasti kannattaa, mutta päätin mennä vasta seuraavana päivänä. Nainen kysyi mistä olen kotoisin, ja kun kerroin olevani Suomesta, hän kertoi Ulla-nimisestä ystävättärestään joka asuu Pusulassa. Yleensä kun kerron että olen tullut Birminghamiin opiskelemaan, ihmiset irvistävät, mutta tämä nainen kysyi irvistämisen lisäksi hieman ahdistuneella äänellä "miksi?". Minusta se on aika huvittavaa. :-D

Crescentiltä suunnistin ylöspäin. Tulin siihen tulokseen että kaupungin näkee kaikkein kivoimmin jos lähtee keskustan ulkopuoelle kävelemään ja katsoo missä ihmiset asuvat. Keskustoissa kun ei loppujen lopuksi ole muuta kuin kauppoja, joissa tuhlaisi vain rahaa.

Enkä todellakaan pettynyt. Näkymät olivat taas kerrassaan upeat. Rakennukset noudattivat samaa tyyliä koko kaupungin läpi. Olen kuullut jostain että joko elokuvat tai Rowling itse saivat inspiraatiota Harry Pottereiden ilmapiiriin Bathista, enkä kyllä ihmettele jos asia pitää paikkansa. Toisaalta välillä tuntuu, että näen Harry Potteria kaikkialla minne kuljen täällä.

Matkalla kohti keskustaa löysin kaupan joka oli keskittynyt Skandinaaviseen designiin. Bongasin Alvar Aaltoa, Finlaysonia, Iittalaa, Marimekkoa ja Muumeja. Sääliksi kauppa oli juuri mennyt kiinni, olisi ollut kiva käydä sisällä ja kysyä, jos myyjä olisi sattunut tietämään miksi juuri tällainen kauppa oltiin haluttu perustaa tänne.

Vielä ennen pimeäntuloa kävin katsomassa kaupungin läpi virtaavaa Avon-jokea. Pitkän päivän jälkeen palasin hostellille. Hostellin alakerrassa oli pubi, josta hostellin asiakkaat saivat ruokaa alennettuin hinnoin. En halunnut mitään kummallista, joten päätin syödä ihan vain fish and chipsiä ja juoda pintin siideriä.

Olin jokseenkin innoissani siitä, että hostellissa oli oleskelutila ja televisio. Ajattelin että siellä voisi olla hauska kohdata ihmisiä, ja etenkin päästä katsomaan vihdoinkin Britannian televisiota. No. Kun astuin huoneeseen, minua tervehti koiran ulostetta muistuttava lemu. Kolme espanjalaismiestä istui sohvilla ja huusivat kilpaa (tai ehkä puhuivat filosofiasta, mistäs sen tietää.) Otin kaukosäätimen käteen ja painoin kanavaluetteloa. Kanavia oli varmaan 1000. Kanavapaljoudesta ahdistuneena koitin pikaisesti löytää kanavan josta ei tulisi amerikkalaisia tv-sarjoja, mutta jopa tuhannen kanavan luettelossa se oli hieman haastavaa. Otin lähimmän uutiskanavan, ja hengitystäni pidättäen luin kaksi sivua Harry Potteria ja pakenin takaisin omaan punkkaani. Se siitä oleskelutilasta :-D

Seuraavana aamuna tapasin aamiaisella erään Erasmuskaverini. Olimme tietämättämme varanneet saman hostellin, ja söinkin aamiaisen hänen ja toverinsa kanssa. Aamiainen oli paljon parempi kuin edellisessä paikassa. Leivän päälle oli myös juustoa ja kinkkua, ja murojen lisäksi saimme mysliä, eikä mehukaan ollut niin keinotekoisen makuista. Aamiainen tarjoiltiin alakerran pubissa, jossa oli myös televisiot.

Heti aamusta saimme kuulla Brysselissä tapahtuneesta terrori-iskusta. Hieman sekavin ja alakuloisin tunnelmin päätin kuitenkin suunnistaa Royal Crescentille.

En oikeastaan ollut tajunnut että museo tosiaan käsitti ainoastaan yhden asunnon koko rakennuksesta, ja oli siis todella pieni. En voi välttämättä sanoa suosittelevani museota, ellei ole kiinnostunut 1700-luvun rikkaiden elämäntyylistä. Olihan museo hieno ja jokaisessa huoneessa asiantuntevaa henkilökuntaa, mutta odotin ehkä jotakin hieman suurempaa. Kuten sanoinkin, päässäni pyöri ajatukset Ermitaasista ja Pavilionista, mutta tämä oli vain yksi asunto. Olisi ehkä voinut tutustua tähän enemmän etukäteen, niin olisi tiennyt mitä odottaa.

Ennen kuin siirryin Bathista Bristoliin, poikkesin katsomaan vielä tätä hostelliani vastapäätä sijaitsevaa kirkkoa. Tämä on kaikkein iloisin ja valoisin kirkko jossa olen koko Britanniassa käynyt, oikein kivan näköinen. Myös asetelma on vähän lähempänä suomalaista kirkkoa, jos ei tietenkään laske kirkon takaosassa olevaa kahvilaa.

Bathista jatkoin junalla Bristoliin.

Wilma