Ylämaa - matka pohjoiseen

Matka Skotlannin Ylämaille alkoi aikaisin keskiviikkoaamuna. Bussimme lähti laakson toiselta puolelta kahdeksan aikaan, mutta saavuimme paikalle puoli tuntia etuajassa. Istuimme bussin takaosaan koko porukalla. Kuskimme nimi oli Paul. Hän oli mukava, noin kuusikymmenvuotias mies, joka kyllä tiesi yhdestä jos toisestakin rakennuksesta ja luonnonmuodostelmasta monta asiaa.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli reilun tunnin päässä lähtöpaikasta. Paikka oli matkamuistoliike jossa oli myös kahvila-ravintola, vähän keskellä ei mitään. Ulkona aitauksissa oli kuitenkin ylämaankarjaa, eli Coo:ita. Vaikka olen nähnyt näitä Suomessakin, niin ovathan nämä nyt kertakaikkiaan niin uskomattoman hellyyttävän näköisiä. Pitkä etutukka ja mahdottoman hauskannäköinen nenä! Voi että! Olimme pysähdyspaikalla puolisen tuntia, joten valtaosa sielläoloajasta kuluikin suloisen karjan ihasteluun. Myymälästä sai ostaa lemmuille punnan maksavia herkkukasseja, joissa ymmärtääkseni oli lanttua ja porkkanoita. Muutama ryhmäläisemme ostikin sellaiset kassit ja nämä kaksi otusta olivat siitä niin kovin innoissaan. Yllä Willyn GoProlla ottama kuva. Voi apua!

Matkamme Ylämaille jatkui. Näkymät olivat uskomattomat. Välillä satoi, välillä paistoi ja toisinaan sumua oli niin vähän että vuorten huiputkin näkyivät.

Paul kertoi innoissaan tästä sillasta, kuinka voimme nyt kertoa kaikille että olemme nähneet Harry Potter sillan. Todellisuudessa tämä yksilö on kuitenkin vain toiminut HP2 elokuvan sillan inspiraationa, eikä tätä ole käytetty kuvauksissa. Ilmeisesti se aito silta on kuitenkin jossain Skotlannissa.

Sumun ja sateen vuoksi oli liikkuvasta ajoneuvosta vaikea ottaa kuvia. Ohitimme kovin monta järveä, joista useimpia Paul kehui hyviksi kalastusjärviksi. "Loch" eli irlannin ja gaelin kielellä "järvi".

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Glencoe. Kesäisin varmasti vieläkin upeamman näköinen vuoristolaakso, jota usein mainitaan Skotlannin kauneimmaksi paikaksi. Matkalla näimme myös monia vesiputouksia ja pikkuisia koskia. Valuva vesi on tehnyt vuorenrinteisiin uomia joita pitkin isot ja pienet purot laskevat. Yksi monista koskista/putouksista kuvattuna oikealla.

Tässä kuvassa kaikilla oli niin mahdottoman hyvät ilmeet! Takarivissa vasemmalta: Shelby, Sam ja minä, alhaalla Reilyn ja Willy.

Sitten vielä tiimipose, josta Holly jostain syystä puuttuu. Vasemmalta: Shelby, Claire, Willy, Sam, Reilyn ja minä. Ainakaan Holly ei ollut ottamassa meidän kuvaamme.

Nämä maisemat!

Paistetta, sumua, sadetta ja olisiko tuossa vielä sateenkaari. Niitä tuli kyllä nähtyä matkalla ihan ennätysmäärä. Vuortenhuiput ovat pilvien alla piilossa.

Saavuimme kuuluisalle Loch Nessille muistaakseni noin kolmen aikaan iltapäivällä. Meillä oli mahdollisuus joko ostaa £19 lippu linnanraunioille ja veneeseen, tai £13 lippu veneeseen. Kolmas mahdollisuus oli odotella Loch Nessin rannalla olevassa matkailijainfopisteessä jossa oli myös kahvio. Päätimme maksaa £13 veneilystä, mutta eipä se nyt kummoista ollut. Olisin varmasti ollut ihan iloinen jos olisin istunut rantakahviossakin. Vettähän se Loch Nessinkin vesi on. Koko muu ryhmä kuitenkin meni veneeseen, joten lähdin minäkin. Ja voihan nyt sanoa huristelleensa Loch Nessillä. Hirviöitä emme monen sääliksi kuitenkaan bonganneet.

Matkalla Loch Nessiltä pohjoiseen ohitimme Lochend-nimisen paikan, eli suomennettuna Järvenpään. :-D Ajoimme yhden kaupungin ja muutamien kylien läpi matkalla myös. Yksi viehättävimmistä kylistä oli sellainen kuin Fort William. Kuvassa puolestaan on Loch Nessin päässä sijaitseva Iverness-kaupunki, joka on itseasiassa ainut kaupunki Ylämailla. Siellä kuulemma järjestetään vuosittain säkkipillifestivaalit.

Takaisin eteläänpäin tultaessa näimme enemmän lampaita kuin ylös mennessä. Matkalla sinnepäin oli enemmän karjankasvatukseen soveltumatonta maastoa.

Sadepilviä kukkulan yllä.

North Queensferryn ja Queensferryn välinen rautatiesilta.

Saavuimme takaisin Edinburghiin noin 20:30. Päivä oli kertakaikkiaan upea. Olin pakannut omat eväät mukaan, ja pärjäsin niillä vallan hyvin. Matka oli aika kallis (£44), mutta ehdottomasti sen arvoinen. Ainut mikä ehkä harmittaa, oli se veneily Loch Nessillä, joka oli sen ylimääräisen £13. Vieressäni istui bussissa joku aasialainen tyttö, joka nukkui suunnilleen koko matkan. Minusta on aivan käsittämätöntä laittaa kuusikymmentä euroa kiertoajeluun, jos nukkuu koko matkan. Ehkä hän ei maksanut sitä itse, mistä sen tietää. Kaikesta huolimatta nautin kyllä matkastamme todella paljon. Valokuviin ei Ylämaita voi tallentaa, se pitää kokea itse. Tässä kuitenkin pieni maistiainen matkastamme.

Seuraavana aamuna oli vuorossa lento Dubliniin.

-Wilma