Matka Irlantiin: Dublin

Saavuimme viivästysten vuoksi hieman myöhässä Dubliniin. Lentokentältä otimme bussin, joka ajoi 30 minuutissa keskustaan. Hostellimme oli nimeltään The Times Hostel. Sillä oli hyvät arvostelut ainakin hostelworldissa, muistaakseni arvosana oli jopa 8,1. Hostelli oli kalliimpi kuin yksikään muu: taisin maksaa kolmesta yöstä Dublinissa enemmän kuin kaikista muista hostelliöistäni yhteensä. Tämä selittynee sillä, että Dublinissa majoitushinnasto on muutenkin todella korkea.

Hostelli oli, no, ei aivan niin hieno kuin olisin toivonut. Kai sitä perus okeiksikin olisi voinut sanoa, mutta en ole ihan varma siitäkään. Käytävät olivat kapeat, pimeät ja tunkkaiset, huoneeseen kun astui sisään niin lattia antoi myöten. Sängyt olivat ihan siistit kyllä ja huone suuri. Pistorasioitakin oli ihan kivasti. Kylpyhuoneessa puolestaan osa laatoista oli irti, suuri osa halkeilleita, suihkukaappi oli homeinen eikä lattiakaivo vetänyt. Nukuttua kuitenkin sai aivan yhtä hyvin kuin muissakin paikoissa ja hostellin sijainti oli aivan täydellinen. Aivan keskustassa, Temple Bar -nimisen alueen vieressä ja ainakin wlan toimi huoneissa asti :-D

Matkalaiset olivat väsyneitä, joten lepäsimme aivan hetken hostellilla. Hieman illemmalla lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Naapurissa oleva Temple Barin aluella on ymmärtääkseni kaupungin paras pubikatu, joten suunnistimme sinne. Ei liene yllättävää, että kuuluisa The Temple Bar -pubi oli siellä myös.

Ja The Temple Bariinhan me menimme. Paikka oli uskomattoman hauska. Ihmisiä oli jo alkuillasta aivan käsittämättömän paljon, livemusiikki soi, sisäterassilta kantautui tupakanhajua ja ihmiset juttelivat iloisesti keskenään. Harmikseni paikka ei tarjoillut yhtään käsityöläissiidereitä, vaan lähinnä bulkkikamaa ja oli ennemmin erikoistunut oluisiin. Tilasimme täytettyjä leipiä ja otin jotakin mietoa olutta puolikkaan pintin. Ihan juotavaa se oli ja leipä oli hyvä. Mutta tunnelma se oli paras juttu!

Ennen hostellille palaamista päätimme tehdä pienen kävelylenkin joenviertä, sillä sade oli tauonnut.

Dublin vaikutti ihan hauskalta paikalta ainakin ensimmäisen illan perusteella.
Seuraavana aamuna etsimme itsemme Jamesonin viskitislaamolle.  Tislaamo oli ymmärtääkseni yhä vastakin toiminnassa ja se oli heti paljon vakuuttavampi kuin Edinburghin Viskitouri. Harmittelimme että olimme edes ostaneet liput Edinburghissa, sillä olisimme halunneet nähdä tämän paikan paljon mieluummin. Emme kuitenkaan viitsineet laittaa siihen rahaa, mutta ostimme kuitenkin lämpimiä viskijuomia. Kaakao, talvipunssi ja höyrytetty omena ja kaneli olivat valintamme. Ainakin minun talvipunssini oli aika hyvä, vaikka ehkä tähtianis olisi saanut maistua siinä voimakkaammin.

Tislaamolla oli hienot, tyhjistä Jameson-pulloista tehdyt kattokruunut.

Kävelimme sateen läpi katsellen kaupunkia. Yritimme päästä moneen kirkkoon sisään, mutta harmiksemme jokaisessa oli sisäänpääsymaksu. Toisaalta ymmärrän tämän, mutta kyllä se hieman tuohdutti. Viimeksi Venäjällä olen joutunut maksamaan itseni sisään kirkkoon. Höh. Yllä kuva Pyhän Patrickin kirkosta.

Sam lähti toista ystäväänsä vastaan lentokentälle ja hän vietti loppuloman hänen seuranaan. Kävelimme Temple Bar alueen läpi hostellille.

Alue oli kyllä vallan hurmaava, sateesta huolimatta.

Pysyttelimme Reilynin kanssa hetken hostellilla, kun selvitimme mitä aiomme tehdä seuraavaksi. Katsoimme muutamia paikkoja, mutta päädyimme ostamaan liput Guinnessin panimolle ja samalla varasimme matkan Cliffs of Moherille lauantaiksi.

Guinnessin panimo, tai "Guinness Storehouse" oli kyllä ihan mielenkiintoinen ja hauska kokemus. Pääasiassa se oli saman tyyppinen kuin mikä tahansa kaupallinen turistikierros, mutta ehkä olin niin iloisesti yllättynyt, kun vertasin sitä Edinburghin viskitouriin.

Alussa käytiin läpi perinteiset "miten oluen paneminen tapahtuu", mutta se oli osittain todella hauskasti tehty. Yllä kuva vesiputouksesta jonka alitse pääsimme kävelemään.

Koko jutun hauskin osuus oli Guinnessin maistaminen ja täydellisen Guinnesstuopin kaataminen. Guinnessin maistatuslasit olivat kertakaikkiaan niin mahdottoman suloisia! Harmiksemme emme saaneet niitä pitää. Poistuessamme maistatushuoneista olin kahden vaiheilla laittaisinko vauvatuopin vain laukkuuni, mutta sitten muistin alakerran CCTV-kyltit ja laitoin sen kiltisti tarjottimelle. Myöhemmin matkamuistokaupasta minun oli pakko käydä ostamassa itselleni sellainen, vaikka se maksoikin 4€.
Maistatuksen jälkeen oli vuorossa baareilua. Meille opetettiin miten Guinness perinteisesti kaadetaan tuoppiin ja kaatamisen jälkeen saimme diplomit, joissa luki "This is to certify that (lisää nimi) has crafted the perfect pint of Guinness". Ihan hauska muisto. Jälkeenpäin saimme tietysti juoda kaatamamme tuopit. Lähdimme Reilynin kanssa tehtaan katolla sijaitsevaan baariin, joka oli ympyrän muotoinen huone ja jonka jokainen seinä oli lasia. Hienot näkymät!

Guinness-mainosten esittelyä.

Matkamuistoliikkeissä olevissa magneetteissa oli aina tärkeimpien nähtävyyksien lisäksi kuvattuna värikäs ovi. Yritimme selvittää, mihin tämä mysteeriovi kuului. Ymmärtääksemme Dublinissa asuntojen ulkopuolet olivat muuten todella säännösteltyjä ja ainoastaan ulko-ovien kautta pystyi hieman esittämään talossa asuvan perheen persoonaa. En tiedä oliko tämä todellinen syy oville magneeteissa, enkä usko että ainakaan näitä normaaleja rivitalo-ovia siinä niin meinattiin, mutta onhan tuo ihan hauskan värinen. Guinnessiltä kotiin päin kulkeissamme, poikkesimme kadulla, jonka jokainen ovi oli iloisesti eri värinen. Reilyn poseerasi sinisen oven edessä, minä valkkasin punasen. 
Oikealla kuva positiivisesta katutaiteesta.

Dublinin linna ulkopuolelta.

Kuuluisa Molly Malonen patsas kärryineen.  Muistan vieläkin, kun ala-asteen musiikintunnilla opettelimme laulamaan Molly Malonen laulun. Koitin äskettäin etsiä suomenkielisiä sanoja siihen, niitä kuitenkaan löytämättä.

Illalla menimme vielä Reilynin kanssa Temple Barissa sijaitsevaan perinteistä irlantilaista ruokaa tarjoilevaan ravintolaan. Ravintola oli ihan viihtyisä ja vaikutti siltä kuin siellä olisi ollut ihan paikallisiakin, mutta jotenkin minulla tuli siitä ihan turistiravintolavibat. Kaikesta huolimatta ruokani oli erittäin hyvää. Otin irlantilaista naudanlihapataa joka oli kyllä niin herkullista! Nam! Reilyn taisi ottaa lampaanpotkaa, joka oli kuulemma sekin aivan erinomaista.

Lauantaiaamuna heräsimme aikasin bussiin, joka vei meidät Galwayhin. Galwayssä nousimme Cliffs of Moher kiertoajelulle, mutta siitä kirjoitan taas erillisen postauksen.

Sunnuntaina ennen kukonlaulua hyppäsimme taas bussiin. Meidän 10€ lento lähti Dublinista nimittäin jo 6:25. Yllä oleva kuva on hieman tärähtänyt, mutta kai sitä tuohon aikaan saa ollakin. Olimme ennätysnopeasti Birminghamissa. Muistan räpäyttäneeni silmiäni nousun jälkeen ja kun avasin ne taas, laskeuduimme Birminghamiin. Huonoksi onneksemme jouduimme odottamaan Birminghamin lentokentällä ensimmäistä junaa tunnin. Huonosti nukkuneena kylmällä asemalla istuskelu ei ollut kaikkein hauskin juttu, mutta oli mukava päästä kuitenkin aika aikaisin kotiin.

Kotiin saapuessani pesin kaikki vaatteeni ja tein jos monta muutakin tarpeellista asiaa. Viimeinen lomapäivä päättyi ja ensimmäinen koulumaanantai pitkästä aikaa koitti. Minulla oli kyllä aivan uskomattoman kiva loma, niin paljon uusia kokemuksia ja upeita paikkoja! Olen kyllä todella onnekas kun minulla on mahdollisuus päästä tällaiselle matkalle, koko vaihdosta nyt puhumattakaan. Vaan onhan tähän säästetty ja opintolainoja maksellaan sitten eläkevuosiin asti, hehee.
Vielä yksi loma-aiheinen postaus edessä ja sitten palataan jonkunmoisen arkikuulumisjutun kanssa. Kyllä aika menee nopeasti!

-Wilma