Matka Irlantiin: Cliffs of Moher ja Galway

Lauauntai 9.4. Jälleen kerran bussimme lähti aikaisin aamulla. Matkasimme suoralla bussiyhteydellä Dublinista Galwayhin, matka Irlannin saaren poikki kesti noin kaksi tuntia. Jossain vaiheessa matkaa havahduin unestani ja katsoessani ulos näin pitkästä aikaa valkean maan. Yön aikana oli satanut lunta.

Dublinissa ei ollut kovin kylmä, mutta Galwayssä oli kyllä. Saavuimme noin yhdeksän aikaan Galwayn bussiasemalle, josta Lally Toursin järjestämä kiertoajelumme lähti kymmeneltä. Touri maksoi 40€ Dublinista Galwayhin vievän bussin kanssa, eikä siis ollut ihan niin kamalan hintainen. Galwayssä ollessamme koitimme kiertää hieman keskusta-aluetta, mutta kylmyyden vuoksi palasimme aika pian bussiasemalle odottamaan kiertoajelun alkamista.

Oppaamme ja kuskimme nimi oli Darren. Hän oli 29 vuotias mies, joka oli kuulemma juuri valmistunut yliopistosta. En muista mitä hän sanoi opiskelleensa, mutta kertoi rahoittaneensa osan opinnoistaan työllä jota nyt teki, ja oli pitänyt siitä niin kovasti, että jatkoi uraansa sen parissa. Hän ei ollut aivan niin innokas kuin Ylämaan Paul, mutta kertoi silti monesta asiasta, ja mikä parasta, soitti paljon irlantilaista musiikkia.
Öisen lumisateen vuoksi kukkulat olivat lumisia ja sää oli muutenkin varsin mainio.

Kuskimme pysäytti auton useampaan kertaan niin, että saimme otettua hyviä valokuvia joko bussin ulkopuolelta, tai vain nopeasti ikkunasta.

Jälleen kerran talonraunioita bongasinne todella paljon.

Matkalla kohti Cliffs of Moheria pysähdyimme matkailijakeskukseen. Matkailijakeskuksessa oli Aillwee-niminen luolasto, jonne pääsi 5€ lisämaksulla. Olin iloinen lisämaksun pienuudesta, ja erityisesti siitä, että luolasto oli todella hieno ja mielenkiintoinen kokemus. Oppaanamme toimi nuori nainen, joka puhui uskomattoman selkeästi, hauskasti painottaen ja pitäen kunnon harkintatauot heikompikielitaitoisille matkailijoille. Luolaston sisällä oli monta vesiputousta, suurin osa ihan pikkuisia, mutta myös muutama isompi. Yhdessä kohtaa oppaamme kysyi, haittaako ketään jos hän hetkeksi sulkee kaikki valot luolasta. Vastalauseitta hän sitten napsautti valot pois päältä ja pimeys oli kyllä huumaava. Nainen kehotti meitä kokeilla heiluttaa kättämme kasvojemme edessä ja kertoi että liikettä on mahdoton havaita silmin. Hän kertoi myös että tietyn tuntimäärän kun viettää pilkkopimeässä niin alkaa hallusinoimaan. Hyh ja hui!

Matkamme jatkui vuorenrinnettä ylös. Näkymät olivat taas kerran upeat!

Puolen päivän aikaan saavuimme Cliffs of Moherille. Arvatenkin näkymät olivat upeat, erityisesti kun meitä oltiin siunattu niin uskomattoman kauniilla säällä. Päivän edetessä jäätävä kylmyyskin kaikkosi ja tarpoessamme jyrkänteen reunaa tuli ihan kuumakin.

Meri oli niin sininen, lokkeja lenteli edestakaisin, aallot kuohusivat ja paiskoivat vasten kallionseinämää.

Ylläolevassa kuvassa näkyy vuonna 1835 rakennettu pyöreä torni, nimeltään O'Brienin torni.

Lähdimme Reilynin kanssa kulkemaan kohti etelää. Matkaseurani oli oikeastaan koko Irlanninmatkan ajan jokseenkin apaattinen. Mietin kovasti missä syy oli, mutta  veikkasin lähinnä väsymystä. Hän oli kuitenkin matkustanut taukoamatta koko kolme viikkoa, kaipa siinä parhaimmatkin vähän uupuu.

Ihmisiä oli liikkeellä jokseenkin paljon. Ahdistuin aina kun joku meni liian lähelle reunaa. Kielekkeet ovat eteläpuolella yli 120 metriä korkeat.

Harry Potter elokuvasarjan viidennessä osassa, eli Puoliverisessä Prinssissä, on kuvattu yksi kohtaus Cliffs of Moherilla. Kielekkeiden juurella oli elokuvassa luola, jossa Voldemortilla oli hirnyrkki piilossa.

Kielekkeiden jälkeen pysähdyimme pienessä Doolinin kylässä, jossa saimme pitää myös lounastaukoa. Paikallisessa pubissa oli kouluruokalamaisesti muutamaa vaihtoehtoa tarjolla. Otin irlantilaisia makkaroita juureksilla ja kastikkeella. Aika herkullista! Kyytipojiksi otin Coca Colaa. Pullo oli pienin koskaan näkemäni kolapullo. Sen vetoisuus oli 200ml, eli se oli ihan vauvapullon kokoinen. Hihii!

Matka jatkui merenrantaa pitkin takaisin kohti Galwaytä. Suurin osa teistä joita ajoimme oli reunustettu kiviaidoilla ja kiviaitoja oli kyllä koko muukin maa piirretty täyteen. Seutu oli kaikenkaikkiaan enimmäkseen puutonta aluetta, kivistä rinnettä näkyi enimmäkseen, vaikka peltoakin kyllä oli. Mutta niiden kiviaitojen määrä, huhhuh.

Pysähdyimme vielä tälle rannalle, jossa oli erikoinen kallio.

Kiviaitaa ja lisää raunioita.

Suurin osa taloista joiden ohi ajoimme, olivat oikein hyväkuntoisen näköisiä ja siistejä. Ihmettelin sitä hieman, sillä kuten Darrenkin kertoi, on tämä taloudellinen lama riepotellut todella pahasti myös Irlantia. En siis usko että talot olisivat vasta rakennettuja, vaikka todella moni siltä näyttikin. Irlantilaiset siis selkeästi osaavat pitää taloistaan huolta, toisin kuin Britit.

Pysähdyimme vielä tämän Dunguaire-linnan luokse, joka oli kuulemma vasta entisöity. Aika pienihän se oli, eikä ehkä ihan sellainen rakennus mitä itse kutsuisin linnaksi. Katukyltissä kuitenkin luki "Castle" joten ihan linna se sitten oli.

Lisää raunioita!

Palasimme puoli kuuden aikaan Galwayhin, ja koska bussimme Dubliniin lähti vasta seitsemän jälkeen, päätimme katsella hieman ympärillemme. Galway vaikutti oikein eloisalta ja iloiselta pikkukaupungilta. Sääliksemme suurin osa kaupoista sulki ovensa jo kuudelta. Keskustassa oli todella monta niin mielenkiintoisen näköistä pikkuputiikkia joissa olisi ollut kyllä hauska käydä.

Palasimme hieman ennen kymmentä illalla Dubliniin. Cliffs of Moher oli kyllä koko Irlannin paras juttu, mutta luulen että myös säällä on vaikutusta asiaan. Dublin oli kyllä todella kiva kaupunki, mutta molempina päivinä satoi vettä, Galwayssä ja kielekkeillä paistoi aurinko.

Pääsiäislomamatkailumme olivat näin tulleet päätökseen ja sunnuntaiaamuna lensimme takaisin Birminghamiin. Johan oli menoa ja melskettä! Tämä oli nyt viimeinen pääsiäislomaapostaukseni, seuraavaksi keskitytään taas hieman ajankohtaisempiin juttuihin. :-)

-Wilma