Bristol

Bristol oli läpikulkupaikka. Meinasin alunperin viettää siellä pidemmän aikaa, mutta olen todella tyytyväinen etten tehnyt niin. Pakko myöntää: Bathin ja Brightonin jälkeen Bristol ei tehnyt vaikutusta. Se ei ollut järin kaunis eikä mielenkiintoinenkaan. Juna-asema oli pienen kävelymatkan päässä keskustasta, joten sain kuitenkin ihan hyvän tuntuman kaupungista.

Ensimmäisenä ohitin tämän St. Marys Redcliffen kirkon. Ulkoa kirkko oli todella koristeellinen, aivan kuin elokuvasta. Sisältä se noudatti jokseenkin samanlaista tyyliä kuin valtaosa Britannian muistakin kirkoista. Kun menin kirkkoon sisälle, ystävällinen naishenkilö kysyi haluaisinko tehdä itsekseni tourin kirkossa. Hän ojensi minulle laminoidun lapun, jossa oli numeroitu kartta kirkosta, ja jokaista numeroa vastasi selostus siinä kohdassa sijaitsevasta kirkon ominaisuudesta. Mielestäni se oli tosi kiva!

Kirkossa oli jokin alakouluikäisten lasten uskonnonopetushetki, sitä oli hauska seurata tovi.
Kirkon tutkailun jälkeen lähdin kohti keskustaa.

Bristolissa, kuten monessa muussakin Britannian kaupungissa, joka toisessa korttelissa oli kirkko. Tämä oli joku pahasti kosteusvauriolta haiseva, mutta hauskan pelkistetty yksilö.

Vietin hieman yli kolme tuntia Bristolissa, ja olettaisin että näin ihan tarpeeksi. Menin viimeiseksi tunniksi istumaan Cabot Circusin ostoskeskukseen, sillä bussini lähti sen vierestä. Otin pientä suolaista syötävää Pret A Magner -ketjukahvilassa ja luin kirjaa. Mielestäni Bristolin läpi kulkeminen oli ihan hyvä idea.

Matkustin Megabussilla takaisin Birminghamiin, perille päästyäni oli jo pimeää. Kipitin lähikaupan kautta kotiin ja rupesin valmistautumaan Villen odotettuun vierailuun. Hih!

Wilma