Viehättävä Liverpool

Sunnuntaina suuntasimme Liverpooliin. Juna lähti New Streetin asemalta 9:20.

Olen rakastunut gifeihin. Maisemat juna- ja bussimatkoilla ovat aina niin kauniit, mutta niitä on vaikea tallentaa valokuvin.

Emme olleet suunnitelleet matkaa kovasti, minä olin vain katsonut muutaman käymisen arvoisen paikan. Kun saavuimme Liverpooliin suunnistimme ensimmäisenä kahvilaan, sillä osalla ihmisistä oli kova nälkä.

Löysimme Ameriesko-nimisen kahvilan, joka nimensä mukaan oli amerikkalaistyyppinen. Muut ottivat vohveleita, mutta myyjä suostutteli minut ottamaan pannukakkuja. Annos oli suuri, kolme isoa pannukakkua £5 hintaan. Päälle pyysin kermavaahtoa ja vaahterasiirappia. Nam ja huh, aikamoinen olo sen jälkeen! Viivyimme kahvilassa jokseenkin pitkään ja lähdimme sitten kiertämään kaupunkia.

Matkalla kahvilaan kävelimme upeiden graffitiseinien ohi. Valokuvauksellinen paikka!

Liverpool oli niin kivan oloinen paikka! Katutöitä ei näkynyt juuri missään, kaupunki oli hyvin säilyttänyt vanhemman arkkitehtuurinsa, kaikkialla oli siistiä ja sunnuntain vuoksi rauhallista. Tähänastisista kaupungeista Liverpool on kyllä lempparini, voisin vaikka muuttaa sinne!

Pienen pyörimisen jälkeen suuntasimme Merseyside museolle, jossa on muun muassa Titanic-galleria. Titanic rekisteröitiin aikanaan Liverpoolissa ja sen omistanut yritys piti päätoimistoaan siellä. Myös iso osa Titanicin miehistöstä oli Liverpool-taustaisia. Vaikka Titanicin tarina ei ole minulle kovinkaan läheinen, enkä ole katsonut Titanicia keskittyneesti alusta loppuun, museo teki vaikutuksen. Tuli surullinen olo.

Meri. En ollut huomannut ikävöineeni merta. Vaikka sää oli pilvinen, näkymät olivat ihanat. Jotenkin niin rauhalliset, suoraviivaisen siistit. Tämä kuva on museon ikkunasta.

Titanicin mainosjuliste. Toinen asia josta Liverpool on tunnettu on The Beatles. Yllä keskustassa oleva The Beatles kauppa patsaineen.

Vierailimme myös The Beatles Story -museolla. Liput olisivat olleet £15, joten emme menneet. Liverpool toki oli niin kiva kaupunki, että uskon meneväni sinne vielä toiste tämän lukukauden aikana. Silloin voisin mennä myös tuohon museoon. Vierailimme kuitenkin viereisessä matkamuistokaupassa, josta löysin muunmuasa Yellow Submarine -haalarimerkin ja muita hauskuuksia.

Liverpoolin Chinatown on kuulemma Britannian vanhin. En tiedä josko tämä pitää paikkaansa, mutta ainakin tämä portti oli hienoin näkemistäni. Mitään sen kummempaa chinatownissa ei ollut ja kävelimmekin sen läpi lähinnä suunnistaessamme Liverpoolin Katedraalille.

Liverpoolin Katedraali. Huh. En ole eläessäni nähnyt niin suurta kirkkoa, edes Pietarin kirkot eivät olleet niin suuria kuin tämä. Kuvasta sitä on vaikea erottaa, mutta kirkko oli val-ta-va. Kuulemma suurin Britanniassa.

Sääliksemme kirkossa oli juuri alkanut Jumalanpalvelus, jonka vuoksi siellä ei saanut valokuvata. Toisaalta tämä harmitti minua, mutta toisaalta ymmärsin kyllä syyn. Nappasin kuitenkin salaa tämän kuvan. Selkäni takana oli alttari ja seurakunta. Ikkunan alla on valokyltti "I felt you and I knew you loved me", joka on ilmeisesti jonkin taiteilijan teos kirkolle. Häkellyttäviä nämä kirkot!

Katedraalin jälkeen lähdimme takaisin keskusta-alueelle ja matkalla kävelimme tämän kirkon ohi. Kirkon etuoven yllä oli kyltti jossa luki "temporarily closed". Ylläolevasta kuvasta kuitenkin huomaa, ettei kirkosta ole jäljellä kuin vain kuoret. En tiedä mitä kirkolle ollaan tekemässä, tai onko se enää kirkko lainkaan, mutta jotenkin hurjan näköinen tuo oli. Liekö todellisuudessa vain väliaikaisesti suljettu..

Seuraavaksi kävelimme Matthew Streetille, joka oli ilmeisesti jonkinlainen anniskelupaikkojen keskus. Siellä oli muun muassa kuuluisa The Cavern Club, jossa soittaneet bändit olivat päässeet tälle Wall of Famelle. The Beatles esiintyi Cavern Clubilla 292 kertaa ja nykyään siellä esiintyy noin 40 bändiä viikossa. Myös Adele on esiintynyt The Cavern Clubilla! Kävimme aluksi vastapäisessä Caven Pubissa ja osa meistä meni Klubillekin. Itse kuuluin niihin jotka eivät menneet klubille, enkä oikein tiedä miksi. Siellä käyneet sanoivat sen olleen todella kiva paikka, ja uskon että seuraavalla Liverpoolreissulla menen klubille varmasti.

Päivän päätteeksi menimme The Smokehouse nimiseen ravintolaan, joka oli The Caverneista aivan kulman takana. Britannialaisen äitienpäivän kunniaksi heillä oli tarjousmenu, kolme ruokalajia £17. Otin alkupalaksi nachoja, pääruoaksi pulled porkia ja jälkiruoaksi churroja. Ravintolassa oli kiva tunnelma, mutta vaikka tarjoilijoita oli paljon ja asiakkaita vähän, palvelu oli todella hidasta. Jouduimme pyytää heitä veloittamaan meitä samaa aikaa kun he toivat viimeiset ruokalajit, mutta siitä huolimatta söin jälkiruoan aivan liian nopeasti. Myöskään pulled pork ei ollut aivan niin hyvää kun olin kaavaillut. No jaa, hinta oli suhteellisen hyvä kuitenkin, joten en viitsi turhaan murista.

Junamme takaisin Birminghamiin lähti 19:34, ja kerkesimme siihen lopulta ihan hyvin. Yllä kuva Lime Streetin aseman viereisestä hienosta rakennuksesta, St. George's Hallista.

Päivä oli todella onnistunut, vaikka yhdessä vaiheessa alkoikin sataa. Olin tosi hyvillä fiiliksillä, vaikka paljon kaupungista jäi vielä näkemättä. Tämä on kyllä ehdottomasti paikka jonne haluan vielä palata! Liverpool on itseasiassa ensimmäinen paikka josta ostin turistikrääsää: "Strawberry Fields" katukylttimukaelmamagneetin. Se on tosi suloinen!

Olen tässä koittanut pakertaa kriittistä markkinointianalyysiä jokseenkin huonoin tuloksin. Itseasiassa bloginkin kirjoittaminen on tänään tuntunut todella vaikealta, aivoni ovat varmaan umpisolmussa. Ensiviikonloppuna aiomme pysyä Birminghamissa, sillä kaikilla on koulujuttuja tehtävänä. Sunnuntaina on Pyhän Patrickin kunniaksi keskustassa on paraati, vaikka itse juhlapäivä on vasta 17. maaliskuuta. Paraatia ajattelimme mennä katsomaan, mutta ei varmaan sen kummempaa. Huhhuh, ehkä tämä vielä tästä.

Wilma

Cadbury World

Bussimme saapui Bournvilleen hieman ennen yhtätoista aamulla. Matka Birminghamin keskustasta vei puolisen tuntia. Tehdas sijaitsee käytännössä keskellä muuta kaupunkia, sillä asumukset ovat alunperin rakennettu tehtaan ympärille.

Tehdas oli todella suuri ja mielestäni hauskan näköinen. Punaista tiiltä ja monta pientä ikkunaa. Kierroksemme alkoi 11:40, joten saimme pyöriä tehtaanmyymälässä hetken aikaa.

Myymälässä oli kaikki tunnetuimmat, mutta myös uusimmat suklaat ja herkut. Hintataso oli jokseenkin samaa kuin supermarketeissa, osa tuotteista oli kalliimpia, mutta osan sai edullisemmin paljoustarjousten vuoksi. Pakkauksia sai ostaa myös marketteihin verrattuna suurempana. Erikoisuutena oli käsintehdyt tai käsinkoristellut suklaat, joita sai muunmuassa korkokengän ja teepannun muotoisina. Lisäksi myymälässä oli perinteisiä matkamuistoesineitä kuten postikortteja, kyniä, mukeja ja kestokasseja.

Itse kierros oli jokseenkin mielenkiintoinen. Kun kuljimme sisään, lipuntarkastaja iski kouraan kaksi suklaaherkkua. Toinen oli koostumukseltaan dumletikkaria muistuttava toffeesuklaa, toinen Cadburyn kuuluisaa hunajatoffeeta. Porttien jälkeen alkoi Azteekien aikainen viidakko. Kylteissä polun varrella kerrottiin tarina siitä, miten kaakaopapu on päätynyt koko maailman tuntemaksi suklaaksi. Polun edetessä saimme muun muassa lukea siitä miten Azteekien johtaja Moctezuma esitteli espanjalaislöytöretkeilijä Cortesille kaakaojuoman. Tämän jälkeen Cortes kukisti Azteekien valtakunnan ja toi kaakaopapuja Eurooppaan. Sitten meille kerrotiin miten Cadbury kasvoi suuryritykseksi, joka se nykyään on. Näimme Lontoon torilla tapahtuvaa livedraamaa, katsoimme elokuvatyyppisen kerronnan Cadburyn tehtaan ja Bournvillen historiasta ja opimme miten kaakaopavuista valmistetaan suklaata.

Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan hieman tuotantotiloihin. Siellä ei saanut ottaa valokuvia, joka harmitti minua kyllä kovasti. Näimme lähinnä liukuhihnoja ja sen miten suklaalevyjen pakkauskone toimii. Meistä otettiin myös hauska kuva greenscreenillä, mutta sen teettäminen maksoi yli £10. Tehdaskierroksen jälkeen pääsimme yllänäkyvälle nukketeatterikiertoajelulle Beanvilleen. Kiertoajelu oli enemmän tai vähemmän kuin kauhuelokuvasta, mutta lasten mielestä varmaan todella kiva.

Kiertoajelun jälkeen näimme vielä miten käsintehtyjä suklaakoristeita koristeltiin ja yksi työntekijä esitteli meille suklaan temperointia. Saimme myös maistiaisen sulaa Cadburyn Dairy Milk -suklaata, jonka päälle sai kahta karkkia. Oli aika överi. Tuo pyörivä laitos tuossa yllä valmistaa onttoja suklaafiguureita. Veikeä!

Viimeisen tehdasosuuden jälkeen kävelimme mainoskujan läpi. Kujalla esiteltiin mainoksia menneiltä vuosilta ja osa mainoksista oli kyllä niin kivan näköisiä, että voisin ottaa vaikka kotiin seinälle.

Kävelimme vielä joidenkin interaktiivisten leikkihuoneiden lävitse, mutta huoneet eivät juurikaan liittyneet suklaaseen, vaikka yhdessä olikin kaakaopapujen kasvatuspeli. Kierros päättyi Cadburyn myymälään. Teimme ostoksemme myymälässä ja menimme hetkeksi kahvilaan istumaan. Kahvilassa oli tarjolla ruokaa, jota ei oltu laadulla tai esillepanolla pilattu. Tilasimme Cadbury Miniegg -kaakaot. Kaakaot olivat tuplasti kalliimpia kuin normaalikaakao, mutta erikoisuutena oli se, että siinä oli päällä vaahtokarkkia, kermavaahtoa ja Cadburyn Minieggsejä. Ennen kuin pääsimme istumaan, Petran ja Reilynin kaakaosta kermavaahdot olivat valahtaneet lautaselle, mutta minulla ne pysyivät hetken pidempään.

Kahvila noudatti tehtaan teemaa, mutta vaikutti siltä, että se oli kasattu 1990-2000-luvun taitteessa, eikä jälkeenpäin päivitetty lainkaan. Asiakkaita oli jonoksi asti, kaikkialla oli hulinaa ja ihmiset ostelivat ruokaa, huolimatta siitä miten tylsän näköistä se oli. Mielestäni se oli vähän yllättävää.

Yllä kuva ostoksistani. Postikortit olivat upeita, ilmeisesti vanhoja mainoksia. Lisäksi ostin kolme erimakuista suklaalevyä, minttua, hasselpähkinää ja toffee-tummasuklaa-keksi sekoitusta. Cadburyn Caramel suklaa on ihan uskomattoman hyvää. Meinasin ensin ostaa levyjä, mutta päädyin pussiin. Levyt ovat 200g, mutta pussissa on 125g. Parempi ottaa vähän vähemmän, heh. Lisäksi mukaan lähti Caramel-suklaamuna. Uskon että se on ihan superäklömakea, mutten voinut vastustaa kiusausta. Kaikkein paras juttu oli kuitenkin Cadbury World kangasmerkki, eli toisinsanoen haalarimerkki. Se maksoi £2, eli oli aika kallis, mutta silti! Haalarimerkki! Hihii, huisia!

Fiilikset reissusta kaikenkaikkiaan on ihan positiiviset. Olin odottanut reissulta ehkä vähän muuta kuin mitä sain, mutta ihan kivahan tämä näinkin oli. Kiertue oli selkeästi suunnattu lapsille ja kuulosteluni perusteella siellä oli muunmuassa monta synttärisankaria. Olisin halunnut tutustua enemmän ihan suklaan valmistukseen ja tehtaan toimintaan, ja tietää vaikka jotakin hygieniasta ja jäljitettävyydestä. Ehkä tehdas järjestää sellaisiakin, mutta tämä yleinen Cadbury World Tour ei todellakaan ollu tehdaskiertue. Enemmänkin ehkä museon ja huvipuiston sekoitus lapsille. Yleensä lippu tuonne maksaa melkein £17, mutta opiskelijajärjestön kautta saimme liput £10 hintaan. Jos olisin maksanut lipuista £17 ja järjestänyt kuljetuksen vielä itse, olisin varmaan ollut hieman pettynyt, mutta £10 tällaisesta oli ihan ok. Olen kuitenkin iloinen että kävimme siellä, sillä onhan tuo nyt yksi Birminghamin päänähtävyyksistä.

Ajattelin että saisin tänään aikaiseksi jotain kouluhommia, mutta otinkin päiväunet ja olen lähinnä jumittanut. En oikeastaan ole edes varma minne päivä kului. Nyt kuitenkin pikaisesti suihkuun ja sitten nukkumaan, huomenna Liverpool!

Wilma

Arkikertomus

Ensimmäinen kuukausi vaihto-opiskelua on takana päin, vaikka tuntuu että olisimme olleet täällä vain jonkin viikon. Elämä on jokseenkin rauhoittunut, emme välttämättä käy kaupungilla päivittäin enää ja supermarketin tuotteet alkavat jo tuntua normaaleilta. Olen viihtynyt. Koulussa on mukavaa, asunto on hyvällä paikalla, kaverit ovat kivoja ja sää on ollut muutaman viikon aikana oikein miellyttävä.
 

Normaali viikko

Maanantai. Sales and Marketing management. Luentomme alkavat teoriaosuudella ja joka toinen viikko meillä on seminaariryhmä luennon jälkeen. Aiheet on annettu etukäteen, etsimme tietoa aiheista ennen seminaaria ja seminaarissa opiskelemme aiheet keskustellen läpi. Tämä aine on ainut jossa meillä ei ole varsinaista kirjoitettavaa kurssityötä, vaan kurssin näyttö perustuu seminaareihin ja kokeeseen. Tämä kurssi on myös ainut jossa meillä on varsinainen koe. Ylläoleva kuva on maanantaisilta tunneilta.

Tiistai. Modern Languages (Beginners): French. Ranskan tunnit ovat mukavia, vaikkakin ilman kunnon kertausta kotona voisin olla aika hakoteillä. Lausunnan kanssa on eniten ongelmia, mutta myös sanat ovat ulkoasultaan jokseenkin poikkeavia. Opiskelemme kielistudiossa, jossa jokaisella on oma headsetti, joten kuuntelutehtävät ovat mukavan joustavia, kun voi itse aina pausettaa ja kelata jos haluaa kuulla jonkun jutun uudelleen. Opettajakin on mukava!

Keskiviikko. Enterprise Start-Up studies. Lukukautemme vaikein kurssi. Opettaja on todella jämäkkä, eikä esimerkiksi siedä sitä, jos opiskelijoilla on puhelimet pöydällä luentojen aikana. Kurssityönämme on kirjoittaa Business Plan, joka on todella vaativa homma. Tavallaan on kiva oikeasti tehdä jotain itse ja hakea tietoa kaikesta, mutta tämä työ vaatii paljon aikaa ja viitemateriaalia. Kurssitehtävää varten palaveeraamme ryhmämme kanssa joka tiistai 14-16 välisenä aikana. Ryhmäämme kuuluu minun ja Petran lisäksi kaksi kansainvälistä kokoaikaista opiskelijaa, joista toinen on Malesiasta ja toinen Portugalista. Aasialainen tyttö on mukava ja vaikuttaa todella fiksulta, mutta Portugalilaisen naisen puheesta ei oikein tahdo saada selvää.

Perjantai. Principles of Communication. Lukukauden hauskin kurssi. Kurssi on tavallaan markkinointia, mutta käsittelee todella paljon myös mainonnan graafista suunnittelua. Opettaja on todella hauska ja elävöittää opetustaan hyvillä esimerkeillä. Tässä aineessa meillä on kaksi kurssitehtävää, toinen on yksilötyö ja toinen ryhmätyö. Petran kanssa liityimme ryhmään jossa on neljä ranskalaista tyttöä. Yksilötyön deadline on ihan kohta, 18.3. enkä ole edes aloittanut sitä vielä. Iik ja hups!

Kuten olen maininnut, kurssien lisäksi olen osallistunut vapaaehtoisille opintopisteettömille kulttuuriluennoille (brittiläinen ruoka, komedia ja uskonnon vaikutus yhteiskunnassa) sekä Academic writing skills -kurssille. Academic writing on vähän siinä rajalla, että onko kurssista todella hyötyä minulle vai tuhlaanko vain aikaani siellä. Jutut jota käymme läpi on aika peruskauraa ja olenkin ollut yhdeltä tunnilta pois. Kurssi sisältää yhteensä viisi luentoa, joista kaksi on vielä edessä. Kulttuuriluennot ovat olleet jonkinsortin pettymyksiä. Ruokaluennolla luennoitsija ilmoitti, ettei käy ravintoloissa juuri ja komedialuennolla ettei katso televisiota. Komedialuennolla meitä oli Petran lisäksi vain yksi ihminen. Huomenna on uskontoluento, ja oletan opettajan aloittavan sillä, että hän ei kuulu kirkkoon, ja että minä olen ainut opiskelija luokassa.

Ruokailu

Tiistaisin olen ranskantuntien ja palaverin välillä käynyt syömässä kouluruokalassa. En ole ihan varma miten hinnoittelu toimii, mutta olen ottanut aina päivän lihan ja kaksi lisuketta, eli tarjolla olevat lämpimät kasvikset. Ylemmässä kuvassa tämänviikkoinen kalkkuna, alla porsasta. Samalla olen myös herkutellut kokiksella, joka maksaa 65p kappaleelta. Koko annos on maksanut molemmilla kerroilla £3,35. Ruoka on hyvää ja mielestäni ihan laadukasta, ja kun miettii että annoksista ei saa kelakorvausta, on laatukin todella hyvä hintaan nähden.

Kodissa olemme tehneet ruoan lähinnä valmisruokakomponenteista ja olen ostanut muun muassa kaurahiutaleita. Erittäin rajallisen kylmäsäilytystilan vuoksi olen yrittänyt keksiä mahdollisimman paljon kuivaruokia (esimerkiksi tonnikalaa), tai jotakin mikä mahtuisi pakastimeen. Vaikka kauppaan on hyötyliikunnallisesti hyvä kävellä, tullee usein ostettua kaikkea turhaa jota ei oikeasti tarvitse.

Asuminen

Kodissa huone-elomme on sujunut hyvin. Käytämme Petran kanssa sopuisasti wc- ja suihkutiloja, ja suurimman osan täälläoloajastamme pidämme huoneidemme välisiä ovia auki. Keittiötilat on hieman toinen tarina. Vaikka huoneistossamme ei ruoanvarasteluongelmaa ole (thank God!), kämppiksemme ovat sottaisia. Jos hellalle tai pöydille läikytellään jotakin, ei sitä osata pyyhkiä. Tiskejä ei tiskata heti, tai kun tiskataan, tiskit jätetään moneksi päiväksi kuivumaan (lojumaan) tiskipöydille. Toisinaan asukkaat istuvat keittiötasoilla, ja otsasuoneni on räjähtää. Täällä ei ole leikkuuveitsiä, emmekä ole vielä itse investoineet sellaiseen. Epäsiistissä keittiössä huonoilla varusteilla ei oikeastaan edes tee mieli kokkailla mitään erikoista. Toisaalta asuntomme on (kuulemma) yksi siisteimmistä, mutta itse näin tarkkana ihmisenä annan tällaisten "pikkuasioiden" häiritä itseäni liikaa. Toisaalta tämän jälkeen osaa yhä enemmän arvostaa sitä, että asuu yksin, ja jokainen keittiön murunen on omaa sotkua. Jos asuisimme täällä pidempään, olisin mielelläni tekemässä keittiöön siivousjärjestystä ynnä muuta, mutta jotenkin tuntuisi tyhmältä mennä nyt päsmäröimään muiden järjestyksiä täällä.

Asuntoloissamme asuu merkittävä määrä Slaaveja, tai tarkemmin sanottuna tsekkiläisiä. Meidän huoneistossamme neljä asukasta on Tsekeistä, ja he usein istuvat lounge-alueellamme kälättäen tsekiksi, usein kutsuen muitakin tsekkiläisiä joukkoonsa. Tämän vuoksi emme useinkaan istu oman huoneistomme loungessa, vaan menemme esimerkiksi naapurirappuun, missä asuu enemmän muitakin ihmisiä.

Yö ja unet

Yöhäiriöitä täällä ei mitenkään merkittävästi ole. Toki ihmiset juhlii (ja huutaa slaavilaisilla kielillä), mutta se ei ole häirinnyt kovasti. Ikkunani edessä olevassa puussa majailee yleensä pulupariskunta, jonka kuorsaus kuuluu ikkunani läpi (no joke!). Hiljaisina öinä, kuten eilen, se ehkä hieman häiritsee, mutta lähinnä se on hassua. Asia joka häiritsee yöunia, on nyt viikon sisään kahdesti huutamaan ruvennut palohälyytinjärjestelmä. Toinen kerta oli viime lauantaina 22:45 kun olin juuri nukahtanut, ja toinen maanantain ja tiistain välisenä yönä 2:30. Muuten olen ihan ymmärtäväinen palohälyytyksiä kohtaan, mutta hälyyttimien ääni on todella pelottava, aivan kuin jostakin kauhuelokuvasta. Kahdella viimeisellä hälyytyskerralla olen lähinnä pöyristyneenä noussut ylös, mennyt ikkunaan katsomaan lähtevätkö muut ulos, ruvennut etsimään vaatteita, ja sitten hälyytys on mennyt pois päältä. Eli ulos ei ole vielä tarvinnut lähteä, onneksi.

Olen kärsinyt hieman enemmän painajaisista kuin mitä vähään aikaan. Muuten uneni (täällä) ovat todella eloisia, ja välillä tuntuu, ettei kerkeä levätä ollenkaan, kun jatkuvasti on menossa jossakin. Nyt en ole ehkä viiteen päivään nähnyt painajaisia, mutta ensimmäisen viikon jälkeen näin niitä melkein joka yö. Päässäni tapahtuu jotakin mitä en itse tiedosta, kai. Eiköhän tämä tästä!


Kuvassa yllä Birmingamin keskusta-alueella oleva kirkko, jonka sisällä emme ole vielä käyneet.

Pääsiäinen

Olen suunnitellut noin puolet pääsiäislomastani. Loma on siis 18.3.-11.4. välisen ajan. Alkuloman suunnitelmia en ole vielä lyönnyt lukkoon, mutta luulen että menen Walesiin tai Cornwalliin, tai vaihtoehtoisesti päiväreissuille, riippuen löydänkö itselleni matkaseuraa. Ville tulee tänne 23.-30.3., ja kaksi viimeistä yötä vietämme Joelin luona Lontoossa. Siitä luultavasti liityn Petran ja Pian seuraan kun he vierailevat Bathissa ja Bristolissa, mutta näillä näkymin palaan 31.3. takaisin Birminghamiin kun ystäväni Seikkula tulee tänne viikonlopun yli. 4.4. lähden junalla Edinburghiin, jossa tapaan ison porukan Erasmuslaisia. 7. päivä lähdemme (ainakin) Samin ja Reilynin kanssa Dubliniin, josta palaamme takaisin Birminghamiin 10.4. Matkat B'ham-Edinburgh-Dublin-B'ham maksoivat yhteensä 36€. Kyllä! Lennot Dubliniin noin £10/suunta ja juna Edinburghiin noin £10. Uskomatonta! Dublinissa majoitumme johonkin jokseenkin kalliiseen hostelliin. 8 hengen unisex makuusali oli kolmelta yöltä 154€, kun Edinburghin samanlainen makuusali oli kolmelta yöltä noin 76€. Edinburghissa pääsemme varmasti samaan makuusaliin kaikken erasmuslaisten kanssa, mutta Dublinissa meitä on vain kolme ja emme välttämättä majoitu samaan huoneeseen.

Lähikuulumiset

Tänään on ollut uskomattoman tuulista. Päivällä itseasiasa tuli jopa räntää. Sitä satoi lähinnä joka suuntaan kovan tuulen vuoksi, joten päätimme olla kotona ja itse ainakin nukuin.

Varasin itselleni liput sunnuntaille Liverpooliin, jonne lähtee myös muita erasmuslaisia. Liput olivat aika kalliit, yhteensä hieman alle 30€, mutta menemme junalla ja olemme perillä alle kahdessa tunnissa. Eli viikonloppukin on täynnä ohjelmaa: lauantaina Cadbury, sunnuntaina Liverpool. Huhhuh! Huomenna torstaina minulla on tosiaan ainoastaan kulttuuriluento, eli tavallaan vapaapäivä. Pitää tässä ruveta todella kirjoittelemaan koulujuttuja, ja on ihan hyvä levähtää välillä ja.

Tällainen kuulumispostaus tällä kertaa. Onnittelut jos pääsit tekstiviidakon läpi! Seuraavaksi varmaan tekstejä Cadburystä ja Liverpoolista, ja jossain vaiheessa päivittelen lukkoonlyödyn pääsiäsilomasuunnitelman.

Wilma