Cadbury World

Bussimme saapui Bournvilleen hieman ennen yhtätoista aamulla. Matka Birminghamin keskustasta vei puolisen tuntia. Tehdas sijaitsee käytännössä keskellä muuta kaupunkia, sillä asumukset ovat alunperin rakennettu tehtaan ympärille.

Tehdas oli todella suuri ja mielestäni hauskan näköinen. Punaista tiiltä ja monta pientä ikkunaa. Kierroksemme alkoi 11:40, joten saimme pyöriä tehtaanmyymälässä hetken aikaa.

Myymälässä oli kaikki tunnetuimmat, mutta myös uusimmat suklaat ja herkut. Hintataso oli jokseenkin samaa kuin supermarketeissa, osa tuotteista oli kalliimpia, mutta osan sai edullisemmin paljoustarjousten vuoksi. Pakkauksia sai ostaa myös marketteihin verrattuna suurempana. Erikoisuutena oli käsintehdyt tai käsinkoristellut suklaat, joita sai muunmuassa korkokengän ja teepannun muotoisina. Lisäksi myymälässä oli perinteisiä matkamuistoesineitä kuten postikortteja, kyniä, mukeja ja kestokasseja.

Itse kierros oli jokseenkin mielenkiintoinen. Kun kuljimme sisään, lipuntarkastaja iski kouraan kaksi suklaaherkkua. Toinen oli koostumukseltaan dumletikkaria muistuttava toffeesuklaa, toinen Cadburyn kuuluisaa hunajatoffeeta. Porttien jälkeen alkoi Azteekien aikainen viidakko. Kylteissä polun varrella kerrottiin tarina siitä, miten kaakaopapu on päätynyt koko maailman tuntemaksi suklaaksi. Polun edetessä saimme muun muassa lukea siitä miten Azteekien johtaja Moctezuma esitteli espanjalaislöytöretkeilijä Cortesille kaakaojuoman. Tämän jälkeen Cortes kukisti Azteekien valtakunnan ja toi kaakaopapuja Eurooppaan. Sitten meille kerrotiin miten Cadbury kasvoi suuryritykseksi, joka se nykyään on. Näimme Lontoon torilla tapahtuvaa livedraamaa, katsoimme elokuvatyyppisen kerronnan Cadburyn tehtaan ja Bournvillen historiasta ja opimme miten kaakaopavuista valmistetaan suklaata.

Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan hieman tuotantotiloihin. Siellä ei saanut ottaa valokuvia, joka harmitti minua kyllä kovasti. Näimme lähinnä liukuhihnoja ja sen miten suklaalevyjen pakkauskone toimii. Meistä otettiin myös hauska kuva greenscreenillä, mutta sen teettäminen maksoi yli £10. Tehdaskierroksen jälkeen pääsimme yllänäkyvälle nukketeatterikiertoajelulle Beanvilleen. Kiertoajelu oli enemmän tai vähemmän kuin kauhuelokuvasta, mutta lasten mielestä varmaan todella kiva.

Kiertoajelun jälkeen näimme vielä miten käsintehtyjä suklaakoristeita koristeltiin ja yksi työntekijä esitteli meille suklaan temperointia. Saimme myös maistiaisen sulaa Cadburyn Dairy Milk -suklaata, jonka päälle sai kahta karkkia. Oli aika överi. Tuo pyörivä laitos tuossa yllä valmistaa onttoja suklaafiguureita. Veikeä!

Viimeisen tehdasosuuden jälkeen kävelimme mainoskujan läpi. Kujalla esiteltiin mainoksia menneiltä vuosilta ja osa mainoksista oli kyllä niin kivan näköisiä, että voisin ottaa vaikka kotiin seinälle.

Kävelimme vielä joidenkin interaktiivisten leikkihuoneiden lävitse, mutta huoneet eivät juurikaan liittyneet suklaaseen, vaikka yhdessä olikin kaakaopapujen kasvatuspeli. Kierros päättyi Cadburyn myymälään. Teimme ostoksemme myymälässä ja menimme hetkeksi kahvilaan istumaan. Kahvilassa oli tarjolla ruokaa, jota ei oltu laadulla tai esillepanolla pilattu. Tilasimme Cadbury Miniegg -kaakaot. Kaakaot olivat tuplasti kalliimpia kuin normaalikaakao, mutta erikoisuutena oli se, että siinä oli päällä vaahtokarkkia, kermavaahtoa ja Cadburyn Minieggsejä. Ennen kuin pääsimme istumaan, Petran ja Reilynin kaakaosta kermavaahdot olivat valahtaneet lautaselle, mutta minulla ne pysyivät hetken pidempään.

Kahvila noudatti tehtaan teemaa, mutta vaikutti siltä, että se oli kasattu 1990-2000-luvun taitteessa, eikä jälkeenpäin päivitetty lainkaan. Asiakkaita oli jonoksi asti, kaikkialla oli hulinaa ja ihmiset ostelivat ruokaa, huolimatta siitä miten tylsän näköistä se oli. Mielestäni se oli vähän yllättävää.

Yllä kuva ostoksistani. Postikortit olivat upeita, ilmeisesti vanhoja mainoksia. Lisäksi ostin kolme erimakuista suklaalevyä, minttua, hasselpähkinää ja toffee-tummasuklaa-keksi sekoitusta. Cadburyn Caramel suklaa on ihan uskomattoman hyvää. Meinasin ensin ostaa levyjä, mutta päädyin pussiin. Levyt ovat 200g, mutta pussissa on 125g. Parempi ottaa vähän vähemmän, heh. Lisäksi mukaan lähti Caramel-suklaamuna. Uskon että se on ihan superäklömakea, mutten voinut vastustaa kiusausta. Kaikkein paras juttu oli kuitenkin Cadbury World kangasmerkki, eli toisinsanoen haalarimerkki. Se maksoi £2, eli oli aika kallis, mutta silti! Haalarimerkki! Hihii, huisia!

Fiilikset reissusta kaikenkaikkiaan on ihan positiiviset. Olin odottanut reissulta ehkä vähän muuta kuin mitä sain, mutta ihan kivahan tämä näinkin oli. Kiertue oli selkeästi suunnattu lapsille ja kuulosteluni perusteella siellä oli muunmuassa monta synttärisankaria. Olisin halunnut tutustua enemmän ihan suklaan valmistukseen ja tehtaan toimintaan, ja tietää vaikka jotakin hygieniasta ja jäljitettävyydestä. Ehkä tehdas järjestää sellaisiakin, mutta tämä yleinen Cadbury World Tour ei todellakaan ollu tehdaskiertue. Enemmänkin ehkä museon ja huvipuiston sekoitus lapsille. Yleensä lippu tuonne maksaa melkein £17, mutta opiskelijajärjestön kautta saimme liput £10 hintaan. Jos olisin maksanut lipuista £17 ja järjestänyt kuljetuksen vielä itse, olisin varmaan ollut hieman pettynyt, mutta £10 tällaisesta oli ihan ok. Olen kuitenkin iloinen että kävimme siellä, sillä onhan tuo nyt yksi Birminghamin päänähtävyyksistä.

Ajattelin että saisin tänään aikaiseksi jotain kouluhommia, mutta otinkin päiväunet ja olen lähinnä jumittanut. En oikeastaan ole edes varma minne päivä kului. Nyt kuitenkin pikaisesti suihkuun ja sitten nukkumaan, huomenna Liverpool!

Wilma