Jäähyväiset ja uuden alkua

Harry Potter studioiden jälkeisenä perjantaina 27.5. minulla oli syntymäpäivät. Luokkakaverimme Hanna oli tullut Petran vieraaksi ja he väsäsivät minulle tämän Grand Breakfastin. Nam!

Perjantai-iltapäivänä menimme kanaalien varrelle Handmade Burger Co -nimiseen purilaisravintolaan syömään kolmistaan. Ruoka oli herkullista, ja purilaisen lisukkeiksi otin pikkelikurkkua bataattiranskalaisia. Nami!

Lähdimme illalla klubille kaverien kanssa. Alarivissä vasemmalta Petra, Hanna, Kristina, minä ja Pia, ylärivissä Pian poikaystävä Ronnie ja hänen kämppis Nipun ja joku fotobombaaja :-D

Olin joka kerta Selfridgessä vieraillessani käynyt katsomassa tätä mukia, kuitenkaan sitä ostamatta. Sain sen nyt kavereiltani synttärilahjaksi, ihanaa ♥ Takana Primarkista ostamani kukkapanta.

Viimeisenä päivänä Birminghamissa kävimme vaihtarikaverini Madaran kanssa suloisessa Faculty Coffee -nimisessä kahvilassa. Oikein mukava iltapäivä!

Vanhan kirjaston purkaminen edistyi tällaiseen pisteeseen kevääni aikana. Muutaman vuoden kuluttua on palattava Birminghamiin katsomaan, miltä uusi keskusaukio näyttää!

Maanantaiaamuna fiilikset olivat haikeat.

Bussini Lontooseen lähti 9:25. Surumielin jätin pilviselle Birminghamille hyvästit.

Vietyäni tavarani Joelille lähdimme vielä keskustaan pyörimään. Kävimme ostamasssa kahvit ja keksit mukaan ja istuimme puistossa jutellen hyvän tovin.

Kävelimme Oxford Streetillä olevaan Byron-ravintolaan, sillä heillä oli ulkona mainos uudesta Salted Caramel-pirtelöstä. Nam! Viimeisen illan kunniaksi kävimme myös nauttimassa Franco Mancan pizzat.

Tiistaiaamuna odottelin myöhässä olevaa lentokonetta lentokentällä varsin alakuloisena. Paluu tuntui todella raskaalta, mutta nousin kuitenkin koneeseen. En kuitenkaan suostunut puhumaan kenellekään suomea ennen kuin Villelle Helsinki-Vantaalla.
Lopulta päätin tyytyä ajatukseen että täällä taas ollaan, ja niin sen kuuluukin olla. Jotta eroahdistus ei kasvaisi valtavaksi, päätin että ensimmäisinä päivinä on järjestettävä mahdottoman paljon ohjelmaa, ettei kerkeä miettimään. Heti keskiviikkona kävimme kaikkien isovanhempien ja vanhempien ja anoppien luona. Misu ei ollut juuri moksiskaan nähdessään minut pitkän ajan jälkeen, eikä myöskään ollut innoissaan nähdessään Koskisten koiria :-D

Katsellessaan taas kotoisaa Pornaislaista maisemaa tuli sellainen olo, että oliko koko Birmingham unta, tapahtuiko se oikeasti, ja mietin paljon, että eihän se voi olla jo ohi.

Villen painostuksesta avasimme torstaina suklaasammakon. Jäätävä kolossi! En ollut tajunnut jotenkin että paketissa lukee 150g. Tuli siis yllätyksenä että melkein suklaalevyn painoinen sammakko odotteli meitä kannen alla :-D Saimme myös Godric Gryffindorin kortin, jee!

Perjantaina näimme meidän seitsemän kaveriporukalla, grillasimme Hermannin kodassa ja jäimme Pornaisiin yöksi.

Lauantaiaamuna menin fiilistelemään nostalgioita Pornaisten yläkoulun kevätjuhlaan. Ihanaa! Jälkeenpäin kävin neljissä ylioppilasjuhlissa. Sunnuntain relasimme kotona Villen kanssa.

Maanantaina koitti arki. Ensimmäinen työpäivä Helsingin Mustasaaressa. Olin kuumotellut töitä enemmän tai vähemmän koko kevään, mutta arvellut että töissä on varmasti ihan kivaa. Ensimmäisen neljän päivän jälkeen odotukseni ovat kyllä ylittyneet, vaikka varmasti huonojakin päiviä on tiedossa.

Alan pikkuhiljaa taas tottua Suomessa olemiseen. Jostain syystä yritän puhua kaikista kauppatuotteiden hinnoista täälläkin puntina ja penneinä, mutta muuten menee ihan hyvin. Kyllä tämä taas tästä. Elämä voittaa ja loppujen lopuksi voi vain olla kiitollinen kokemastaan.

Töissä riittää vielä opittavaa ja opeteltavaa, mutta se on varsin hyvä. Olen kuitenkin todella positiivisilla mielin, ja uskon, että kesästä tulee todella kiva. Yllä kuva leipomistani jättiläispullista, että tervetuloa vaan Mustasaareen nauttimaan tuoretta pullaa 8-)

Tässä minun matkani.
Kiitos.

-Wilma