Nottingham ja Robin Hood!

Muutamat Erasmuslaiset olivat järjestelemässä retkeä Nottinghamiin lauantaille, mutta koska olimme menossa perjaintaina juhliin, ajattelimme ettemme lähtisi retkelle. Torstaina kuitenkin muutimme mielemme, joka oli kyllä ihan mahdottoman hyvä juttu. Junaliput Nottinghamiin ja takaisin kustansivat minulle hieman alle £19, joka ei nyt ollut ihan mahdoton hinta, etenkin kun junalla pääsi perille reilussa tunnissa, ja ajat olivat ihan inhimillisiä. Lähdimme hieman ennen yhdeksää ja palasimme iltayhdeksäksi kotiin.

Perjantaisen juhlinnan jäljiltä olin jokseenkin huonovointinen. Herätessä se ei juuri tuottanut ongelmia, mutta myöhemmin aamulla mietin että katuisinko sitä, että olin tullut. En katunut, vaikka välillä hapotti.

Sää oli lähtiessä kolea. Lämpöä oli olettaakseni alle viisi astetta ja Nottinghamissa tuuli. Oli kylmä.
Varasin junaliput netissä ja tulostin ne saapuessani juna-asemalle aamulla. Suuntia oli kaksi, sinne ja takaisin, mutta lipun näköisiä lappuja tulostui viisi. Se aiheutti pientä hämmennystä kulkiessamme laiturialueelle ja sieltä pois, mutta selvisin kyllä.

Sam oli varannut meille TripAdvisorin mukaan Nottingamin parhaan tour guiden, Robin Hoodin itse. Tapasimme hänet The Cross Keys -pubissa, jossa osa nautti aamiaista tai kahvia. Minä koitin keskittyä veden juomiseen. Lähteissämme pubista ulkoilmaan oloni alkoi onneksi helpottaa.

Kuljimme Nottinghamin läpi Robin Hoodin kertoessa meille mitä ihmeellisimpiä yksityiskohtia Nottinghamin historiasta, sen taloista, paikoista ja ihmisistä. Ensimmäisenä vierailimme yllä näkyvässä Pitcher & Piano -ravintolassa. Ulkoapäin ravintola näytti upealta kirkolta, joka se oli joskus ollut. Tavallaan tuntuu väärältä ajatella että kirkosta on tehty jonkinlainen pubi, mutta pakko myöntää, se oli todella upea paikka. On myös hyvä että vanhoja rakennuksia voidaan käyttää hyödyksi jos niille ei enää löydy alkuperäisen tarkoituksen mukaista käyttöä.

Robin Hood, tai taiteilijanimeltään Ezekial Bone, oli karismaattinen, hauska ja uskomaton nero historian suhteen. Hän ei ole kaupungin "omistama"  vaan yksityinen toimija ja TripAdvisorin ykkönen Nottinghamin listauksessa. Eikä turhaan! Tarkoituksemme oli maksaa 3,5h tourista £12, mutta Sam vaati että Ezekial pukee oikeat Robin Hoodin vaatteet päälle, jonka vuoksi maksoimme tourista £15. Olin ensin hieman skeptinen siitä, että eri vaatteet maksavat meille ylimääräiset £3 henkilöä kohden, mutta tourin loputtua olisin voinut maksaa vaikka kymmenen puntaa enemmän. Jokatapauksessa saimme 25% alennusta, sillä olemme opiskelijoita. Lopulta kierros kesti koko päivän, eli noin seitsemän tuntia. Wau ja huhhuh!

The Old Angel Inn on merkittävä pubi Nottinghamissa. Se on yksi Nottinghamin vanhimmista pubeista, ollut näyttämönä kahdelle murhalle ja sen sisällä on toiminut muun muassa bordelli ja kappeli! Valitettavasti se oli kiinni kulkiessamme sen ohi, joten emme päässeet käymään siellä. Vieressä suloinen mietelause.

Vasemmalla näkyvä Zaran myymälän rakennus toimi alunperin Boots-companyn loisteliaana lippulaivana. Kuvassa oikealla katusoittaja soitti pianoa katutaiteen alla. Oli pakko jättää kolikoita!

Yllä näkyvä rakennus on Watson Fothergillin suunnittelema. Fothergill on suunnitellut yli 100 uniikkia rakennusta Nottinghamin- ja East Midlandsin alueella. Hänelle tyypillisiä juttuja olivat sinisen, punaisen ja valkoisen tiilen yhdistäminen rakennuksissa. Aika hienoja minusta!

Retkemme johti muun muassa erääseen pubiin, jonka yksi tavanomainen ovi johti maanalaisiin tunneleihin. Nottinghamissa on enemmän tällaisia luolia kuin missään muussa Euroopan kaupungissa. Luolia on käytetty moneen, muun muassa oluen panemiseen, mutta ne ovat toimineet myös ilmasuojina maailmansotien aikaan. Robin Hood kertoi, ettei kaupunki ole kunnolla osannut käyttää luolastoja matkailijanähtävyyksinä, mutta pikkuhiljaa siihen on tulossa muutos. Luolissa on ympäri vuoden noin 14 astetta lämmintä ja ilma on todella kostea.

Nottinghamissa oli valtavasti suloisia ovia ja oviaukkoja!

Nottinghamin linna, jonka sisällä emme vierailleet.

Linnan muurin juurella.

Linnan muurin juurella on myös Robin Hoodin patsas, jonka edessä otimme ryhmäkuvan. Kuvassa vasemmalta oikealle Sam (San Diego), Petra, Reilyn (San Diego), Robin Hood, Holly (San Diego), Willy (Ranska), minä, Claire (Ranska), Shelby (San Diego), Miguel (Espanja), Kristina (Slovakia) ja Tibisay (Kanaria).

Retkemme päättyi linnan juurella sijaitsevaan Ye Olde Trip to Jerusalem -pubiin, joka oli ennen toiminut linnan panimona. Pubi oli hurjan suosittu. Toiset ottivat siellä juomia, mutta minä pidättäydyin. Hauskan oloinen paikka, tarjoilivat muun muassa toffeeolutta.


Osa ryhmästämme lähti kotiin kuudelta, loput meistä 19:10. Menimme pitkän päivän jälkeen syömään johonkin hieman outoon ja todella epäterveelliseen ravintolaan. Ruoka kaikenkaikkiaan oli  herkullista, hinta oli edullinen ja moitteita sai lähinnä laiha ketsuppi. Pysähdyimme päivän aikana muutamaan pubiin, toinen oli vain kiva boheemi paikka, toinen oli historiallisesti merkittävä entinen teatteri jossa muun muassa Charles Chaplin oli näytellyt. Kaikissa oli tarjolla ihania siidereitä ja käsityöläisoluita, mutta dagen efterin ansiosta pysyttelin latte/kaakao/pepsi-linjalla. No jaa!

Tänään maanantaina olen tehnyt hieman järjestelyitä pääsiäisen suhteen, mutta niistä kerron postauksessa jonka toivottavasti jaksan kirjoittaa vielä tällä viikolla. Huomenna meillä olisi naapurirapussa juhlat. En ole kovin juhlimistuulella, mutta menen sinne kuitenkin. Lauantaina on pitkään odotettu reissu Cadburyn tehtaalle. Iiks!

Wilma