Nottingham ja Robin Hood!

Muutamat Erasmuslaiset olivat järjestelemässä retkeä Nottinghamiin lauantaille, mutta koska olimme menossa perjaintaina juhliin, ajattelimme ettemme lähtisi retkelle. Torstaina kuitenkin muutimme mielemme, joka oli kyllä ihan mahdottoman hyvä juttu. Junaliput Nottinghamiin ja takaisin kustansivat minulle hieman alle £19, joka ei nyt ollut ihan mahdoton hinta, etenkin kun junalla pääsi perille reilussa tunnissa, ja ajat olivat ihan inhimillisiä. Lähdimme hieman ennen yhdeksää ja palasimme iltayhdeksäksi kotiin.

Perjantaisen juhlinnan jäljiltä olin jokseenkin huonovointinen. Herätessä se ei juuri tuottanut ongelmia, mutta myöhemmin aamulla mietin että katuisinko sitä, että olin tullut. En katunut, vaikka välillä hapotti.

Sää oli lähtiessä kolea. Lämpöä oli olettaakseni alle viisi astetta ja Nottinghamissa tuuli. Oli kylmä.
Varasin junaliput netissä ja tulostin ne saapuessani juna-asemalle aamulla. Suuntia oli kaksi, sinne ja takaisin, mutta lipun näköisiä lappuja tulostui viisi. Se aiheutti pientä hämmennystä kulkiessamme laiturialueelle ja sieltä pois, mutta selvisin kyllä.

Sam oli varannut meille TripAdvisorin mukaan Nottingamin parhaan tour guiden, Robin Hoodin itse. Tapasimme hänet The Cross Keys -pubissa, jossa osa nautti aamiaista tai kahvia. Minä koitin keskittyä veden juomiseen. Lähteissämme pubista ulkoilmaan oloni alkoi onneksi helpottaa.

Kuljimme Nottinghamin läpi Robin Hoodin kertoessa meille mitä ihmeellisimpiä yksityiskohtia Nottinghamin historiasta, sen taloista, paikoista ja ihmisistä. Ensimmäisenä vierailimme yllä näkyvässä Pitcher & Piano -ravintolassa. Ulkoapäin ravintola näytti upealta kirkolta, joka se oli joskus ollut. Tavallaan tuntuu väärältä ajatella että kirkosta on tehty jonkinlainen pubi, mutta pakko myöntää, se oli todella upea paikka. On myös hyvä että vanhoja rakennuksia voidaan käyttää hyödyksi jos niille ei enää löydy alkuperäisen tarkoituksen mukaista käyttöä.

Robin Hood, tai taiteilijanimeltään Ezekial Bone, oli karismaattinen, hauska ja uskomaton nero historian suhteen. Hän ei ole kaupungin "omistama"  vaan yksityinen toimija ja TripAdvisorin ykkönen Nottinghamin listauksessa. Eikä turhaan! Tarkoituksemme oli maksaa 3,5h tourista £12, mutta Sam vaati että Ezekial pukee oikeat Robin Hoodin vaatteet päälle, jonka vuoksi maksoimme tourista £15. Olin ensin hieman skeptinen siitä, että eri vaatteet maksavat meille ylimääräiset £3 henkilöä kohden, mutta tourin loputtua olisin voinut maksaa vaikka kymmenen puntaa enemmän. Jokatapauksessa saimme 25% alennusta, sillä olemme opiskelijoita. Lopulta kierros kesti koko päivän, eli noin seitsemän tuntia. Wau ja huhhuh!

The Old Angel Inn on merkittävä pubi Nottinghamissa. Se on yksi Nottinghamin vanhimmista pubeista, ollut näyttämönä kahdelle murhalle ja sen sisällä on toiminut muun muassa bordelli ja kappeli! Valitettavasti se oli kiinni kulkiessamme sen ohi, joten emme päässeet käymään siellä. Vieressä suloinen mietelause.

Vasemmalla näkyvä Zaran myymälän rakennus toimi alunperin Boots-companyn loisteliaana lippulaivana. Kuvassa oikealla katusoittaja soitti pianoa katutaiteen alla. Oli pakko jättää kolikoita!

Yllä näkyvä rakennus on Watson Fothergillin suunnittelema. Fothergill on suunnitellut yli 100 uniikkia rakennusta Nottinghamin- ja East Midlandsin alueella. Hänelle tyypillisiä juttuja olivat sinisen, punaisen ja valkoisen tiilen yhdistäminen rakennuksissa. Aika hienoja minusta!

Retkemme johti muun muassa erääseen pubiin, jonka yksi tavanomainen ovi johti maanalaisiin tunneleihin. Nottinghamissa on enemmän tällaisia luolia kuin missään muussa Euroopan kaupungissa. Luolia on käytetty moneen, muun muassa oluen panemiseen, mutta ne ovat toimineet myös ilmasuojina maailmansotien aikaan. Robin Hood kertoi, ettei kaupunki ole kunnolla osannut käyttää luolastoja matkailijanähtävyyksinä, mutta pikkuhiljaa siihen on tulossa muutos. Luolissa on ympäri vuoden noin 14 astetta lämmintä ja ilma on todella kostea.

Nottinghamissa oli valtavasti suloisia ovia ja oviaukkoja!

Nottinghamin linna, jonka sisällä emme vierailleet.

Linnan muurin juurella.

Linnan muurin juurella on myös Robin Hoodin patsas, jonka edessä otimme ryhmäkuvan. Kuvassa vasemmalta oikealle Sam (San Diego), Petra, Reilyn (San Diego), Robin Hood, Holly (San Diego), Willy (Ranska), minä, Claire (Ranska), Shelby (San Diego), Miguel (Espanja), Kristina (Slovakia) ja Tibisay (Kanaria).

Retkemme päättyi linnan juurella sijaitsevaan Ye Olde Trip to Jerusalem -pubiin, joka oli ennen toiminut linnan panimona. Pubi oli hurjan suosittu. Toiset ottivat siellä juomia, mutta minä pidättäydyin. Hauskan oloinen paikka, tarjoilivat muun muassa toffeeolutta.


Osa ryhmästämme lähti kotiin kuudelta, loput meistä 19:10. Menimme pitkän päivän jälkeen syömään johonkin hieman outoon ja todella epäterveelliseen ravintolaan. Ruoka kaikenkaikkiaan oli  herkullista, hinta oli edullinen ja moitteita sai lähinnä laiha ketsuppi. Pysähdyimme päivän aikana muutamaan pubiin, toinen oli vain kiva boheemi paikka, toinen oli historiallisesti merkittävä entinen teatteri jossa muun muassa Charles Chaplin oli näytellyt. Kaikissa oli tarjolla ihania siidereitä ja käsityöläisoluita, mutta dagen efterin ansiosta pysyttelin latte/kaakao/pepsi-linjalla. No jaa!

Tänään maanantaina olen tehnyt hieman järjestelyitä pääsiäisen suhteen, mutta niistä kerron postauksessa jonka toivottavasti jaksan kirjoittaa vielä tällä viikolla. Huomenna meillä olisi naapurirapussa juhlat. En ole kovin juhlimistuulella, mutta menen sinne kuitenkin. Lauantaina on pitkään odotettu reissu Cadburyn tehtaalle. Iiks!

Wilma

Lontoo!

Liikenneruuhkien vuoksi saavuimme Lontooseen oletetun 19:00 sijaan 19:40. Joel tuli minua vastaan linja-autoasemalle ja Petra ja hänen kaverinsa Tytti lähtivät samalla hotellilleen. Päätimme Joelin kanssa pyörähtää kaupungilla ennen kotiin menemistä, sillä kello ei ollut vielä kovin paljon. Ajoimme Westminsterin asemalle ja kävimme katsomassa Big Beniä ja London eyetä.

Big Benin vieressä oli myös tämä upea katedraali. Tästä kävelimme Piccadillylle ja siitä eedelleen China Towniin. China Town oli todella mielenkiintoinen ja piristävä paikka, mutta hinnat olivat korkeita ja osa kaupoista oli ihan vedätyspuuhilla liikenteessä.

Voisin kirjoittaa CV:ni että olen erityisen taitava ottamaan kuvia vinoon ja oudosta perspektiivistä..

Lontoo on täynnä Wasabi-nimisiä japanilaistyylisiä ketjupikaruokaloita, ja menimmekin yhteen sellaiseen hakemaan illallista. Ruoka on hyvää keskitasoa, ja kunnon aterian voi saada alle £10 hintaan. Otin itse jonkin sushisetin, onigirin ja juomaksi luumujääteetä. Nam!

Selfie time! Vasemmanpuoleinen kuva on lauantailta juuri ennen kuin lähdimme kaupungille. Minä tuskailin hiusteni kanssa joten Joelilla oli aikaa näprätä puhelinta. Oikealla oleva kuva on maanantailta, mutta siinä on Oxford St. Primarkista löytämäni paita ja hame. En ole ennen omistanut kotelohametta! Iik! Vähän on epävarma olo sitä pitäessä, mutta kai se on ihan kiva. Kokeilin tuota kaulakoruristiäni paidan kanssa, mutta näytin ihan nunnalta, joten oli pakko jättää se pois :-D

Lauantaina suuntasimme katsomaan Tower Bridgeä. Satoi. Välillä tihutti ja välillä vihmoi ihan kunnolla. Olin turhaan laittanut otsahiukset aamulla kun sade latisti ne heti.

Tower Bridgen jälkeen suuntasimme Camdeniin. Kävimme Poppie's Fish and Chips -ravintolassa syömässä kuulemma parhaat fish and chipsit joita Lontoo tarjoaa. Annos maksoi £12. Kalafile oli ehkä vähemmän vetinen kuin tuossa paikallisessa Shakespearessa, mutta muuten se oli vain ylihintainen. Ravintola oli todella kivasti sisustettu ja tarjoilijoilla oli vähän fiftarityyliset mekot, mutta annos itsessään ei ollut juuri erikoinen. Esillepanokin oli - suloisia pieniä ketsuppipurkkeja lukuunottamatta - niin surullinen, etten laita siitä kuvaa.

Camdenin marketplace oli ihan viehättävä, mutta ostaakseen jotakin siellä pitäisi tinkiä. En koe osaavani, enkä halua maksaa ylihintaa tuotteista, joten tyydyin ihastelemaan.

Bussin yläkerran etupenkissä, selfie time! Ennen kotiinpaluuta kävimme tosiaan Primarkissa hieman ostoksilla. Löysin itselleni yllättävän kivasti vaatteita, mutta kulutin £28,5. Se ei oikeastaan ole paljoa kun miettii miten paljon juttuja löysin, mutta vähän kuumotteli silti. Piccadillyllä oli sellainen liike kuin Japan Centre, josta olen tilannut Suomeenkin aasialaisia herkkuja. Liike oli paljon verkkokauppaa kalliimpi, mutta ostimme jotakin herkkuja ja muun muassa sushiannokset. Päätimme mennä bussilla takaisin kotiin jotta näkisimme kaupunkia vielä mahdollisimman paljon. Lisäksi bussilippu on metroa halvempi, vaikka matka kestääkin hieman pidempään.

Ennen kotiin kulkemista menimme Tescoon josta ostimme muun muassa skonsseja, joita sitten nautimme aamiaiseksi. Valvoimme todella myöhään, ja vaikka ostin sinisen suoravärin, värjäsi Joel hiukseni mustiksi, toki pyynnöstäni. Kaupoilla peileistä katsoessani hiukseni oli niin kamalan näköiset, että ajattelin säästää suoravärin myöhemmälle, kunhan nyt saisi mustat taas mustiksi.

Joelin naapurusto oli niin ihanaa, perinteistä britannialaista monikerroksista rivitaloasumusta. Vaikka asunnot ovat todella kauniita, on uskomatonta miten huonossa kunnossa talot ja niiden pihat ovat. Koska sunnuntaina nukuimme pommiin, menimme suoraan Victorian linja-autoasemalle jossa kävimme Wasabissa syömässä ennen kuin hyppäsin bussiin.

Bussi ajoi eri reittiä kotiin kuin viimeksi, mutta tällä kertaa näimme tällaisia ihania maisemia. Yritin ottaa hieman enemmän kuvia, mutta koska bussi lähti pimeäntulon aikaan, ei siitä juuri mitään tullut. Lontoossa oli aika paljon ruuhkaa ja B'hamissa oli jokin onnettomuus, joten bussi oli noin 30 minuuttia myöhässä. Olimme kotona kuitenkin ennen puoli kymmentä, eli ihan passeliin aikaan.

Lontoon reissu oli todella ihana. Kaupunki oli kiva vaikka satoi, mutta erityisen parasta oli nähdä Joelia ♥ Lisäksi sänky jossa nukuin siellä oli niin ihanan suuri ja pehmeä, ja peitto paksu ja painava. Oi autuutta!

Tälle viikolle ei ole kummempia suunnitelmia, ajattelin viettää ensi viikonlopun rentoillen ja tehden koulutöitä. Opiskelijajärjestö järjestää meille matkan Cadbury Worldiin 5.3. jonne kävimme Petran kanssa varaamassa jo liput. Normaalisti pelkkä sisäänpääsy Cadburylle on noin £16, mutta matkoineen opiskelijajärjestön kanssa reissu kustantaa meille £10. En malta odottaa!

Wilma

Arki rullaa

Tällä viikolla arki on lähtenyt rullaamaan ihan normaalisti. Ihan tavanomaisista päivistä en viitsi erillisiä päivityksiä kirjoittaa, mutta tässä nyt tällainen kooste.

Tiistaiset ranskantunnit vietetään vanhemman koulurakennuksen yhdeksännessä kerroksessa. Maisemakuvat eivät koskaan ole niin vakuuttavia kuin paikan päällä oleminen, mutta en koskaan voi vastustaa kiusausta.

Tiistaina tuntien jälkeen lähdimme Petran kanssa keskustaan katosmaan missä ne paljon puhutut markkinat on. Bullring-ostoskeskuksen ja sen hienon kirkon vieressä on siis tällainen ulkomarkkinapaikka, jossa ihmiset myyvät käsittämättömän edullisin hinnoin tuoreita vihanneksia ja muuta. Otin kuvan joltain kangas/leivonnais-osastolta, mutta vihannesosasto oli upean värikäs. Eniten myyntiä saa ilmeisesti se, joka huutaa kovimpaan ääneen, tai desibeleistä niin voisi ainakin päätellä.

Viimeviikolla somessa meitä kiusanneet Laskiaispullakuvat päätimme selättää tekemällä pullia itse. Läheisestä Tescosta emme löytäneet jauhettua kardemummaa, joten jouduimme itse kuorimaan siemenet kodista. Pullista ei ainakaan minun standardeillani tullut muotovalioita, mutta hyvältä ne kuitenkin maistuivat. Ostin pikakahvia itselleni, sillä kahvittomuus alkoi jostain syystä tuntua sietämättömältä. Lattea saa jos joka nurkalta, mutta ihan mustaa kahvia kylmällä maidolla ei. No, nyt ollaan hieman lähempänä!

Keskiviikkona kävimme koulussa syömässä. Hyppärimme on 11-12, mutta ruokala aukeaa vasta 11:30. Ennen sitä siellä tarjoillaan kyllä ranskalaisia ja muuta todella terveellistä, mutta jottemme myöhästyisi, päätimme ottaa sitä mitä oli tarjolla. Nämä pienet ranskalaiset (isot ovat tuplasti tämän kokoiset) maksavat 70p kun pieni salaatti maksaa £1,4. Jotenkin nurinkurista! Ketsupeista tai muista mömmöistä saa maksaa 15p pakettia kohden. Otin lounaallani vielä "maustettua vettä" joka oli kyllä ihan oikeaa mehua, vaikkakin aika surkean makuista, ja jonkin suht kalliin leivän, muistaakseni £2,6 hintaisen. Leipäkään ei ollut juuri kummoisen makuinen, ja kun päälle laski vielä rasvaiset ranskalaiset, ei aterialle ihan täysiä pisteitä uskalla antaa. Lähinnä huono omatunto tästä tulee!

Keskiviikkona nukuimme päiväunet, sillä illalla oli tiedossa yhden erasmuslaisen synttärijuhlat. Herättyäni katsoin ulos, ja perinteisten sinisten värien sijaan kirjastoa koristi sateenkaaren sävyt. Ihan kuin joulukuusi! Tälle päivän kestäneelle värinvaihdokselle en löytänyt syytä netistä. Ehkä he tiesivät että Suomessa tasa-arvoinen avioliittolaki on nyt valmis ja juhlivat sen kunniaksi, mistä sen tietää.

Ennen kuin lähdimme juhliin, kirjoitin mummulle kortin. Tajusin etten ollut saavuttuani ollut häneen yhteydessä, ja koska hän oli minulle jo soitellutkin, niin piti äkkiä korjata tilanne. En kuitenkaan viitsinyt soittaa takaisin Roaming-maksujen takia, joten liitin kirjeen kortin mukaan. Yhdeksältä menimme naapurirappuun juhliin, ja illemmalla lähdimme Broad streetille klubille. Yhdellä huoneiston asukkaalla oli diskovalot, jotka viritettiin asunnon lounge-tilaan illan aikana. Huisia! Ilta oli kaikenkaikkiaan hauska.

Tänään oli ensimmäinen Exploring Culture -luento. Aiheena oli brittiläinen ruoka. Luento ei ollut niin kattava kuin olisin odottanut. Ilmeisesti jokaisen luennon pitää sama opettaja, vaikka odotin jokaiselta alalta asiaan spesialisoitunutta henkilöä. No, ihan kiva näinkin, mukavilta nuo tunnit vaikuttavat, vaikka ehkä hieman sisällöttömiltä.

Huomenna vielä koulua ja 15:30 lähtee bussi Lontooseen. Iik! Lontoosta kirjoitan oman postauksen sitten palattuani. :-)

Wilma

Päivä Manchesterissa

[Picture&Text heavy] 
Kuvia saa isommaksi klikkaamalla!

Perjantaipäivinä meillä on hyppytunti 10-11 välillä. Silloin on liian aikaista nauttia lounasta, joten menimme Rooftop Cafeehen kahville. Principles of Communicationin opettaja oli todella mukava. Kurssi on tasoa 4, eli tavallaan aloittelijakurssi, mutta on ihan kiva että meillä edes yksi hieman helpompi kurssi.

Rooftop Cafe on hienompi kuin alakerran ruokala ja kahvi on parempaa. Kesällä voi mennä myös ulos terassille istumaan, mutta näin viileämmällä säällä voi kahdeksannen kerroksen näköaloista nauttia ihan ikkunasta käsin.

Perjantaina päästyäni koulusta siivosimme huoneitamme, ja minä päätin samalla imuroida käytävä-alueet ja keittiön. Keittiössämme on kaksi uunia, joista toinen oli käyttökelvoton, sillä joku oli kaatanut ruokaa sen pohjalle ja antanut palaa kiinni. Tästä johtuen uuni savutti aina lämmittäessä niin paljon, että se olisi voinut aiheuttaa palohälyytyksen. Yritin raaputtaa likaa pois ja mielestäni sain uunin takaisin käyttövalmiuteen. Illalla luin läksyjä ja liityin myöhemmin Petran ja Kristinan seuraan kun he menivät kahville.

Lauantaiaamu alkoi viiden aikaan. Bussi Manchesteriin lähti hieman aikataulusta myöhässä, olimme perillä 8:40. Ensimmäisenä menimme läheiseen Starbucksiin hieman suunnittelemaan päivää. Muutama porukasta halusi nähdä Manchester Unitedin kotikentän, ja koska se on pienen matkan päässä keskustasta, päätimme suunnistaa sinne ensimmäisenä.

Kaupunkibussilla pääsi helposti perille. Melkein kaikki kaupungeissa liikennöivät bussit ovat kaksikerroksisia. Manchesterissa oli myös ilmaisbussi, mutta sillä ei päässyt stadionille.

Ryhmäkuva! Minun takana Petra ja sitten Pia Sloveniasta. Hänen vieressä Reilyn San Diegosta, punatukkainen on Kristina Slovakiasta ja minun vieressä istuu Chandni Kanarialta.

Sää oli yllättävän viileä ja etenkin stadionin läheisyydessä tuuli todella paljon. Näin aikaisin ihmisiä ei liikkunut niin paljoa, mutta ainakin aasialaisia matkailijoita stadionilla oli jonkin verran.
Sisäänpääsy oli ilmainen, mutta jos halusi nähdä kentän, joutui maksamaan noin £16 hintaisen lipun, joka toki sisälsi myös museo- ja pukuhuonevierailun ynnä muuta hauskaa. Itse en kuitenkaan näin suurena jalkapallofanina viitsinyt lippua ostaa, joten muutaman muun ryhmäläiseni kanssa jäimme istuskelemaan kahvioon kun loput porukasta menivät ihailemaan tekonurmea ja isoja penkkirivistöjä.

Aina kun rakennukseen kulki sisään, turvamiehet tekivät laukku/ruumiintarkastuksen. Stadionilla oli tietysti myös oma ylihintainen fanituotekauppa. Oikealla näkyvät teepaidat maksoivat £75 puntaa kappaleelta. Tämänhetkisen kurssin mukaan se on melkein 97€. No joke.

Palatessamme stadionilta päätimme lähteä etsimään erästä matkaoppaissa kehuttua katolilaista kirkkoa. Kun oppaassa sanottiin "Hidden Gem", luulin sitä kuvailuksi, mutta myöhemmin minulle selvisi että Hidden Gem oli kirkon nimi. Suunnistimme kohti Albert's squarea, jonka läheisyydessä kirkon oli määrä olla. Ennen kirkon löytämistä törmäsimme kuitenkin kaupungintalon. Rakennus oli valtava ja niin koristeellinen.

Tietyömaa aina paikalla.

Kaupungintalon edustalla olevalla aukiolla oli ilmeisesti juhlittu kiinalaista uuttavuotta, sillä kaikissa puissa roikkui paperilyhtyjä. Aukiolla oli myös suihkulähde ja tuo upea muistomerkki, joka näkyy oikeassa alalaidassa.

Arkkitehtuuri oli niin vaikuttavaa! Kerrassaan uskomatonta! Ja vielä kun rakennus oli niin käsittämättömän suuri. Kuvitella, että työskentelisi tuollaisessa paikassa!

Ja sisätilat. Pääsimme käymään ainoastaan alakerran aulassa. Siellä oli kahvila, jonka vitriini oli todella houkutteleva. Mutta sisätilat muuten. Wau. Harry Potter -elokuvat ovat varmasti ottaneet paljon inspiraatiota tästä paikasta, samoin kuin myöhemmin näkemästämme John Rylands Librarystä.
Kysyimme Kapungintalon vartijalta josko hän tietäisi missä lähistöllä on katolinen katedraali, ja hän neuvoi meidät oikeaan paikkaan.

En tiedä tuliko nimitys Hidden Gem siitä, että kirkko oli hieman syrjäisessä paikassa. Kuljimme tällaisen pikkukujan läpi. Kadun päässä oli kaksi oviaukon kokoista tunnelia oikealle ja vasemmalle, ja vasen tunneli vei kirkolle.

Kirkkosali veti sanattomaksi. Minä ja Chandni istuimme hetkeksi penkkiin ja kävimme sytyttämässä kynttilät rukouspaikalle. Kaikki ne patsaat ja yksityiskohdat. Osa salissa istuvista rukoili kyynelehtien. Pyhä tunnelma.

Kirkon jälkeen ohikulkenut mies tarjoutui kertomaan meille ohjeet John Rylandsin kirjastolle, sillä näytimme eksyneiltä. Kirjasto oli oikeastaan aika pieni, mutta niin niin upea. Sen oheen oli rakennettu uudempaa rakennusta, josta kulki suora yhteys vanhaan kirjastoon. Uudella puolella oli pieni myymälä ja kahvio. Kirjat oli suojattu lasivitriinien sisään. Yhdessä salissa oli näyttely keskiaikaisesta noituudesta ja noitauskoista, sääli kyllä siellä ei saanut valokuvata. Muutakin todella mielenkiintoista materiaalia siellä oli, kirjastossa esiteltiin nimittäin myös noin tulitikun kokoista palaa alkuperäistä raamatuntekstiä. Vaikka kirjasto kokonaisuudessaan oli lähinnä museo, istui pöydissä opiskelijoita läppäreidensä kanssa. Ei hassumpi läksyjentekoympäristö.

Kirjastovierailun jälkeen menimme italialaistyyppiseen Pane Vino ravintolaan, sillä ulkopuolella oli kyltti, että mikä vain pasta tai pizza oluen tai viinilasin kanssa £9,95. Itse otin spaghettia ja lihapullia talon valkoviinillä. En ole koskaan saanut niin täyttä viinilasia, viinin pinnan ja lasin reunan välille jäi noin 1,2 cm ilmaa. Ravintola oli rento, ja päädyimmekin viettämään siellä toista tuntia.
Ravintolasta poistuttuamme hyppäsimme pienen hösäilyn jälkeen ilmaiseen bussiin, joka vei meidät jonnekin muualle kuin minne halusimme. Päätepysäkiltä ei onneksi ollut pitkä matka keskustaan jonne suunnistimme sitten kävellen.

Menimme Primarkiin, jota olinkin jo hieman odottanut. Primark oli isompi kuin Birminghamissa, mutta valikoima oli lopulta melkein samanlainen. Laukkua en löytänyt, yhden topin ja alushamehousut kyllä, eli ei mitään erikoista. Primarkin jälkeen menimme Costaan, josta tilasin itselleni saavillisen lattea. Kaverit halusivat myöhemmin McDonaldsiin, jossa sitten vietimme toista tuntia. Kun kello alkoi tulla kymmentä, lähdimme kohti bussipysäkkiä. Nukkumaan pääsin yhdeltä yöllä.

Kaikenkaikkiaan Manchester on todella kiva kaupunki. Birmingam ja Manchester vähän niinkuin kilpailevat siitä, kumpi on Britannian kakkoskaupunki. Birminghamissa on toiseksi eniten ihmisiä, mutta Manchester vaikutti paljon suuremmalta. Samoin siellä asemakaava tuntuu paljon fiksummalta, ja vanhoja rakennuksia oli ainakin silmämääräisesti säilytetty enemmän. Illalla vain yllätti se, miten paljon enemmän siellä on humalaisten lisäksi ihmisiä selvästi huumeissa, kuin mitä Birmingamissa tai Helsingissä on. Matkalla Manchesteriin ajoimme sen koulun ohi johon meidän oli alunperin tarkoitus mennä. Se oli aika kaukana keskustasta, vaikka todellinen koulupaikkamme olisikin ollut monta kilometriä Manchesterista. Olen siis yhä tyytyväinen siitä että päädyimme Birminghamiin. :-)

Tänään on löysäilypäivä, käymme kaupassa ja Chandni tulee luultavasti meille kylään. Huomenna viikko uus.

Wilma